Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. kesäkuuta 2025
Isäntä oli nyt, Maijan mielin määrin kylvetettyä, laskettu alas lauteelta ja asetettu sitä varten laitetulle mattoalustaiselle kuppauslavalle, jossa nyt isännän löylystä punastunut vankka olento alastomana lojotti, ja Maija ketteränä kapperehti sarvikiulunsa kanssa ja ikäänkuin emännälle huomaattaakseen puheli: Herrainen! Katsokaa, emäntä, tuota isännän selkää! Tuommoisina pisoina on paha veri!
Syksyn tullen ilmat vilpastuu Päivät lyhenee, Puhteet pitenee, Taivas innottomaks valjustuu Ja niin kolkoks käypi Luojan silmä. Luovat nesteet vankka routa Maahan jälleen kiristää, Vetten vapaat voimalaulut Tukahduttaa kylmä jää, Tuulen soitto puiden tutkaimissa Soi niin tyyneltä ja juhlaisalta, Soi niin mahtavalta Kuin soi suuren kansan kirkkoveisu. Tuota kuullen tyyntyy mieli, Muuten rauhaton.
Se on kovin ilkeä teko semmoista ei saisi kärsiä, naapuri Crookshank semmoista ei pitäisi sallia, naapuri Glass semmoista emme me voi jättää rankaisematta, naapurit Balneaves, Rollock ja Christeson. Se oli kuitenkin onni, että minä ja se toinen vankka mies jouduimme sinne eikö niin, hyvä naapuri ja kunnioitettava pormestari Craigdallie?"
Vankka oli jo Tinttalan uudistalo, ja tuon vankkuuden perustuksena oli asukasten oikeaan paikkaan tehty, ahkera työ ja tuo savipohjainen Metsälammen räme. Jaakko oli oikein arvannut.
Loppuvaikutus, mikä jää kunakin iltana Suomalaisesta Klubista lähtiessä, on se, että suomalainen puolue pääkaupungissakin on jo vahva ja vankka puolue, joka vaatii itselleen tunnustusta ja kunnioitusta tai että se ainakin itse jo tuntee oman arvonsa. RITARIHUONEEN LEHTERILL
Hanna oli jo sammuttanut tulen. Mutta kun hän ei saanut unta, sytytti hän lampun ja mietti. Hänen mieleensä muistui Niilo Iisakki, ainoa rakas veli, josta isä piti niin paljon. Hyvä poika hän oli ollutkin, vankka ja rohkea. Hän oli äiti-vainajan näköinen ja lempeäluontoinen, ystävällinen kaikille... Eipä ollut kumma, että isä murehti Niilo Iisakista, josta piti tulla tämän talon isäntä...
Nyt siellä Hannu Krankka Tarkastaa joukkoaan: Iin väki tuima, vankka Ei väisty milloinkaan. Ja Kemin kookas kansa, Nuo urhot rotevat, Ylpeillen voimistansa, Ain' itseens luottavat. Mut miehet reippaat, sorjat Ja liukkaat Limingan, On taistelussa norjat Ja uljaat ainian. Vaan odotus ei työnä Heill' ole kauankaan. Jo vouti talviyönä Myös rientää Kokkolaan.
Yksi aikakausi haarautuu loitolle toiseen. Satavuotisen, lakastuneen, myrskyn kaataman hongan rinnalla nousee maasta vaaleanvihreä vesa ja vankka runko.
Ja kääntääkseen puheen toiseen asiaan alkoi hän luututa lattialta porsaan jälkiä. »Vankka talohan se on Partasen talo!» huomautti Turtiainen. Sitten vaiettiin. Lopulta pani Partanen jo kovalle, ilmottaen: »Mitäpä se sitten siitä joutavasta ruusuutuksesta ja kainostelemisesta korjaantuu... Saapi alkaa vain kaupitella tätä taloa ja tässä ensi sunnuntaina pitää höyräytetään vähän niitä kuuliaisia.
»Ja on se niin vankka, että tuolta Ylikylästä asti vetää niin suuren kuorman luutia, ettei hevonenkaan vetäisi.» »Ylikylästäkö tämä on?» »Ylikylästä», vastattiin. »Kenen poikia?» Sitä ei kukaan pojista tiennyt. »Kenen poika sinä olet?» kysyi mies Iikalta. »
Päivän Sana
Muut Etsivät