Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 31. toukokuuta 2025
Hän oli vallaton, riehkasi ilosta, potki peitteen pois ja nosti pienet pyöreät jalkansa pystyyn. Oletkos hiljaa, sinä veitikka, oletkos hiljaa äsäs! Ja vaikka minä olin häntä toruvinani, minä kuitenkin riehuin mukana, enkä malttanut lopettaa, vaikka kyllä pelkäsin, että hän mahdollisesti valpastuisi eikä pääsisi uneen kiinni koko yönä.
ARISTARKUS. Me olemme kuninkaan miehiä ja teidän herrojanne. Yksi viittaus kapteenilta, ja kaupunginne on tulinen meri. TOMMI. Hiljaa, Aristarkus! MAURA. Mitä on minulla teitä vastaan? Mutta tuo vuorivuohi tuossa. Minä taidan haljeta! TOMMI. Tyttökö? Hyvä flikka vaihka vähän vallaton; mutta veri virtaa hänen povessansa kuin nuoren jalopeuran povessa.
Minä vaikenen mammallenikin, sillä minä en saa luottamusta pettää." "Saat kernaasti puhua siitä äitillesi ... hän taitaa lohduttaa minua, hänkin." "Jumalan olkoon kiitos siitä!" huudahti Dora, joka todellakin olisi tuntenut itsensä ahdistetuksi äitiänsä kohtaan. "Niin, Dora, minä olen ollut ... en tiedä minkälainen ... mutta vallaton lapsi, huonontunut raukka sielun puolesta.
LOTTA. Tahdon koettaa. Osaako Magneta olla nuori, iloinen, vallaton? Osaako Hypothenusa tanssia? Ymmärtääkö tohtoritar Problem tehdä kepposia? Osaako hän nauraa ja itkeä, kuten viisitoista vuotiaana nauretaan ja itketään? Minä osaan kaikkea, paitsi vastata sopimattomiin kysymyksiin. Mitä nyt, neiti Luonnonvoima? Tokko hän tietää, että olen hänen isoäitinsä?
Isä, alkoi Mari puhua, olen usein ollut niin paha ja vallaton. Miksi, tyttöni, sitä nyt muistelet; eikö anteeksi-annon sana ole sieluusi sattunut? Kyllä, mutta sanokaa isäni, eikö se toinen enää saa minua valtoihinsa? Mikä toinen? puhu tyttöni! Se se, joka saattaa minut niin onnettomaksi!
Noin poikajoukko se vallaton kylän reuhasi raitiolla. »Kas, kasvitarhassa tyttö on!» »Mun rauhassa suokaa olla.» »Elä huoli, solmia meille vaan pari morsiusseppeleitä ja sitten me lähtähän tanssimaan! Kas, mistä on kyyneleitä?» »Mun äitini kuollut on äskettäin, hänet eilen hauta jo sulki ja hälle mä solmian seppeltäin.» Pois poikaset hiipien kulki.
Hän kuului kauniimpaan sukupuoleen, ollen itseäni pari vuotta nuorempi tytön heilakka, jota virkku ja hieman vallaton luonteensa veti meidän poikien joukkoon. Hän oli sotilaan lapsi kuten minäkin ja nimeltään Hinriika, jonka me pojat lyhensimme milloin Hinniksi, milloin Riikaksi. Hän oli isänsä ainoa lapsi ja oli jo varhain kadottanut äitinsä.
Ne lyhenivät, sanat tuntuivat etsityiltä, lapsellinen vilkkaus ja vallaton leikillisyys vaihtui tuskallisesti sommiteltuihin hänen asemansa ja ympäristönsä ylistelyihin, joilla hän nähtävästi koki vakuuttautua olevansa erittäin onnellinen. Juho ei tietysti enää ollut niin paljoa hänen seurassaan, hänellä oli toimensa hoidettavana, jotka veivät koko päivän, ja iltaisin hän oli hyvin väsyksissä.
"Tuon naisenko luo, joka koulua pitää?" kysyi Mr Bowill nyreän näköisenä. "Niin, miksi ei?" kysyi Kenelm. "Hän ei ennen ole tahtonut muuttaa sinne. Minä ehdoittelin sitä vuosi sitten. Vallaton tyttö ei silloin tahtonut mennä kouluun." "Mutta nyt minä tahdon, setä." "Hyvä, sitten pääset sinne heti kohta; ja minä toivon, että sinua pannaan vedelle ja leivälle. Tuhma lapsi!
Hän oli sinisilmäinen, vallaton tyttö, jonka tuuhea, kellertävä tukka aina valui otsalle ja joka, niin pian kuin ylioppilas käänsi selkänsä, iski silmää ja virnisteli meille toisille saadakseen meidät nauramaan. Kotiopettaja oli näet hyvin ankara, ja me pelkäsimme häntä suuresti.
Päivän Sana
Muut Etsivät