Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. lokakuuta 2025
Kukkulalta päivä välkkyy, Lainehilla venho hälkkyy; Tuulen myötä hiljaa saamme Valkamaan. Kuuntele pihlajien huminaa! Vihriä-verhonsa niitty jo saa. Riemuitkaamme! kohta aika Karkaa kanssa nautinnon; Lempi, suvi lyhyt on; Haihtuu, Naana, niinkuin taika. Lehvistään jo torppa pilkuttaa; Sinne, viimat, purtta uitelkaa! Näätkö ukon, Naana kulta, Urkkivan meit' oven suulta?
Hän tahtoi hyvitystä, laittoi pidot pitojen perästä, kutsui vieraat ja kävi itse orhillaan Esterin noutamassa, sillä Ester ei sovinnon tultuakaan suostunut lähtemään Arnoldin kanssa kahden kesken yksinäiseen Valkamaan.
Laivur' silmäs' aalloillen Innoissaan ja toivoen: "Tahdon ruskopilven taa! Siellä siintää kaunis maa; Siellä saavun onnelaan, Riemun, valon valkamaan." Purje paisui, toivo kiils', Aavaa merta laiva viils'. Haudan reunall' otelmaa, Tyrskymerten kuljentaa, Riento kaukaisuutta päin Tuota oot sa, elämäin. Missä tyynen valkaman, Mielen rauhan saavutan? Miss' on toivon kultamaa, Jot' en konsaan unhota?
Suloisen väsymyksen vallassa palasivat he takaisin valkamaan venheensä luo, kantoivat maihin eväänsä, keräsivät veden tuomia puita nuotioksi, keittivät teensä ja istuivat onnellisina ja kaiken muun muistamattomina rannalla, jota hiljainen maininki huuhteli.
Me olemme hukassa! Lykkää heti ... heti ulos maalta, jahka minä pääsen perille!" Saatuansa suurella vaivalla änkytetyksi nämät sanat oli parooni ehtinyt valkamaan, josta edellä olemme puhuneet. "Onko kaikki järjestyksessä? Onko kaikki järjestyksessä?" huusi hän vielä kerran kuumeentapaisella pikaisuudella ja valmistautui hyppäämään kiveltä, jolla hän seisoi, veneesen.
Tahtoo kai hämmästyttää maailmaa ... lyödä kielitaidollaan alas kuin salamana kirkkaalta taivaalta .. vähän ennen ensi valtiopäiviä... Minä jäin venheestä ensimmäiseen valkamaan ja venhe jatkoi valtioneuvoksen kanssa matkaansa. Syksyllä tapasin ylioppilaan Helsingissä ja kohta tulivat puheeksi valtioneuvos Tengmanin kieliopinnot. Oppiko se? kysyin. Mikäs siinä! Jo se aika hyvin!
Ken voimat taiten käyttää ja, harras toimessaan, mies ompi kestämähän se meistä miesi vaan! Mut kunnon perämiesi täss' ensi arvon saa, hän kaikki karit tuntee ja suunnan suuntoaa, hän, hänpä meidät saattaa vakaasti valkamaan, siis kiitoksemme hälle nyt ensin kaikukaan! Ja nyt me laulakaamme, oi siskot, veikkoset, tään Suomen suloutta, mi hurmaa sydämet!
Soudan hänet taas samaan paikkaan. Ei ota, ainakin ovat loppuneet ne lohet, jotka ottavat uistinta. Mahdollisesti ottaisi nyt devonia ja perhoa. Muutammeko? Koetammeko sitten jollakin muulla? Emme. Sama se. Käytän hänet vielä toisella rannalla, ennenkuin soudan ylemmä valkamaan. Soudan veneen aivan lähelle rantaa ja pyöräytän sen siinä takaisin. Siima ja uistin melkein pyyhkäisevät rantakiviä.
Verner suuteli kuiviksi hänen kyyneleensä, asetti hänet sohvalle istumaan, sytytti paperossin ja alkoi keskustelun. Ester, anna anteeksi, mutta sinä olit niin sanomattoman kaunis. Annathan anteeksi? Mielelläni! Ja hänen silmänsä säkenöivät ilosta. Mutta todellakin, lähde nyt Valkamaan. Saatan sinut huomenna takaisin, sanoi Verner. Hyvä Verner, ei se nyt sovi, minulla on täällä vielä tänään työtä.
Huomisaamuna kello yhdeksän aikaan tultiin Saint-Valery'n valkamaan. D'Artagnan meni oikopäätä sanottuun ravintolaan, jonka hän helposti tunsi sieltä kuuluvasta melusta. Puhuttiin Englannin ja Ranskan välisestä sodasta, niinkuin ainakin asiasta, joka oli epäilemätön ja läheinen, ja merimiehet ilomielin pitivät sen johdosta juominkia.
Päivän Sana
Muut Etsivät