Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. heinäkuuta 2025
Kuinka olet täällä senaatissa? kysyi hän surullisesti ja ilottomasti katsoen ystäväänsä. Täälläkö? Siksi, että toivoin saavani oikeutta ja voivani pelastaa viattomasti tuomitun naisen. Minkä naisen? Jonka juttu oli äsken esillä. Vai niin, Maslovan juttu, sanoi Selenin muistutellen. Sehän oli aivan perusteeton valitus.
Mutta hän kiiruhti niiden ohi yhä kauemmaksi, sillä hän ei voinut ajatella muuta kuin tuota onnetonta, jonka surkea valitus oli kuulunut hänen korviinsa. Vihdoin hän kuuli sen aivan läheltä, ja kun hän avasi puoleksi suljetun oven, niin hän näki kauniin, nuoren miehen, joka istui keskellä suurta salia mustalla marmorisella valtaistuimella. Päässään hänellä oli kultainen kruunu.
Yliopistossa, jossa Elias jo oli käynyt kaksi vuotta, oli sama tyhjyys kuin koko maakunnassa. Tyhjyys! sillä tyhjät olivat talot, metsä ja pako kaikki korjannut ja missä elävä henki löytyi, siinä kuultiin valitus ja surun surkea huuto. Kaikki jotka paeta taisivat, hakivat piilopaikan.
Se valitus tunkihe melkein ehdottomasti huuliltani... Sitä ei kuitenkaan ollut kukaan minulta kysynyt; he luulivat epäilemättä kaikki oloni täällä kaikissa tapauksissa edullisemmaksi ja hupaisemmaksi. "Lapsi raukka!" lausui herra Claudius, ei, se ei ollut sääliväisyyttä! Varmaankin oli luonto vaan lahjoittanut hänelle niin hellän äänen.
Hän kuunteli; huuto kuului uudelleen; se oli syvästi kivun ja tuskan valitus ja nyt Emmerich kiireesti riensi sinnepäin, mistä huuto kuului, hoksaamatta kutsua enoansa avuksi tahi pyytää anteeksi pois menostansa.
Ijankaikkisuuden tarpeet eivät heissä vielä ole heränneet eloon ja, jos tahdomme olla rehellisiä, täytyy heidän myöntääkin, että he oikein kauhistuvat ajatellessaan, että se semmoinen tapaus kerran voisi häiritä heidän mukavuuttansa. Mutta mainittu valitus kuuluu kyllä usein niidenkin huulilla, joilta ei puutu oppimisen nälkää, janoa ja halua.
»Sieltä on kuulunut varsin merkillinen ääni, toisinaan kuin pienen lapsen poru, toisinaan taas kuin täysikasvuisen ihmisen uikerehtava valitus.» Akkaväki rupesi siunailemaan. Herastuomari istui vakavan näköisenä penkillä. »Niin, niin se valitti ja porasi, kuulin itse ja arvelin jo mennä körttiläisten seuraan.
Vienan rannall' koivun alta Kuului soitto kaunihin, Aurinkoisen taivahalta Vaipuessa aaltoihin. Siellä istui ihanainen Neitsy kanteloinensa, Sulhoansa surevainen, Vieras mailla kaukana. »Pian rientää nuoruutena Niinkuin laine; rakkaus Polttava on rinnassani, Lauluni on valitus. Kukoistus on tärkki liljan, Surkastuva muotoni. Kultaseni! Ah, jos hiljan Tulet, löydät hautani».
Jo kättään hälle tarjosi Ja ehtii virkkaa: "anna....." Tää sana korviin saiturin Se kuuluu kauhealle. Hän käden hylkää naapurin Ja vaipuu veden alle. Hyljätyn valitus. Oi, jos saisin kuolla Maailmasta pois! Haudan tuolla puolla Auvoisempi ois. Käy jo kohtaloni Ratki oudoksi: Itkuks itselleni, Muille vaivaksi. Kaikki mult' on mennyt Riemu, raikkaus. Kaikki, kaikki vienyt Mult' on rakkaus.
Edestään, kuilun pohjalta kuuli hän nyt hiljaista kohinaa aaltojen solahdellessa kallion kupeisiin. Hän nousi ylös, valmistautui jo syöksymään syvänteeseen, sanomaan elämälle epätoivoon joutuneitten hyvästin, ja hänen huuliltaan pääsi kuolevain viimeinen valitus, tuo taistelussa haavoittuneiden nuorten sotilaitten viimeinen sana: "
Päivän Sana
Muut Etsivät