Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. heinäkuuta 2025
Kävi vanha kankahalle, Toi karahkan kankahalta, Alkoi nuorta peipotella. Nuori hyppi ja rukoili: "Voi mun kultakutriseni, Sinisilmä sirkkuseni, Minun armas ainoseni, Kukankarva kaunoseni!" Vanhan eukon valitus.
Paras oli jäädä paikalleen, sillä tästä piti rykmenttien kuitenkin kulkea. Eikä kestänytkään kauvan ennenkun joukko toisensa perästä riensi ohitse, reippaalla hurraalla tervehtien meikäläisiä. Kun vihdoin viimeiset plutonat olivat ohitse, aikoivat suomalaisetkin tehdä lähtöä. Oli vaan korjattava tynnyri ja pikarit, mutta samassa sattui kapteenin korvaan heikko valitus. Mitä se oli?
Surkein silmin saivat seuraavana aamuna viljavainioiden omistajat katsella vihollisen tuhoja. Valitus ja hätä oli kaikkialla. Syksy oli käsissä ja sen perästä uhkaava talvi odotettavissa, mutta syömäneuvot melkein kaikki olivat tietymättömissä.
Huonemiehinä oli oltu, vaan nyt muutettiin toiseen taloon, joka oli omaksi ostettu. Se oli suuren järven toisella puolen. Muistan kun muutettiin sinne. Oli silloin maailmankaato tuisku ja kirmakka pakkanen. Keskellä järveä alkoi minua palella kipeästi jotta valitus pääsi.
Bartek viuhtoo nyrkeillään, kuin myllyn siivillä ja muljottaa silmiään. Hyvästi Magda! Ah poika parkani! Nyt et koskaan enää näe minua! Ei, en koskaan! Ei voi auttaa... Pyhä neitsyt suojelkoon sinua! Hyvästi! Ja pidä kodista huolta! Vaimo lankesi itkien hänen kaulaansa. Jumala sinua varjelkoon. Nyt tuli viimeinen hetki. Naisten nyyhkytykset, itku ja valitus voittaa hetkeksi kaiken muun.
Somimpia hänen runoistansa ovat "Lapsellinen lapsenlaulu" ja "Leivoselle". Nuorempi, Eerik Ticklén, Kärsämäen kappalainen, kuoli 1827. Hänen tekemänsä on tuo kaunis runo "Neidon valitus", jota kauan aikaa pidettiin kansanlauluna ja jonka Runeberg semmoisena käänsi Ruotsin kielelle.
Tämä odottamaton kysymys pani Laaran suun aivan äänettömäksi. Ylpeänä ja vihoissaan hän lähti toisiin huoneisiin. Mutta tuo tehty valitus ei tuonut mitään hyötyä, hämärissä käytävissä saattoi kohdata äskeisiä vastuksia. Uutta valitusta ei tullut tehdyksi, kun ensimmäinen kävi niin nolosti. Nyt hän oli kerrassaan herennyt luottamasta vaimonpuoleisiin, niin nuorempiin kuin vanhempiinkin.
Kuolema toimitti ahkerasti niittoansa, kurjuus lisääntyi joka päivä, mutta missä muut sortuivat, siellä kesti majurin tytär. Maria Sprengtportiin ei pystynyt rutto enemmän kuin valitus ja kyyneleetkään, ja vihdoin olivat hän, Leena ja eräs vanha krenatööri tuvassa ainoat, jotka vielä kestivät.
"Täm' on luonnon vapahtamisikävöiminen, täm' on Ahdin valitus: "Onko minulla mitään sielua?" Suunnaton riemuhuuto purskahti niinkuin väkevä virta Andrén pään päällä. Tämä riehuva innostus ei kuitenkaan ollut mitään yhtä salaman nopeaa silmäystä vastaan, yht' ainoata silmäystä, joka lennähti hänen vaimonsa silmistä. Se tuiki kuni tulisäde ylt'ympäri Olgan koko olemuksen.
AAPO. Jokaiselle on osansa annettu, ja ainapa »miekka miestä mukaan». Ja täällä ei auta valitus ja murhe, vaan työ ja toimi. Eteenpäin nyt vaan, mun veljeni! TUOMAS. Eteenpäin, lukkarille, vaikka yli meren kuohuvan kurkun! JUHANI. Mitä mietit, Eero-poika? EERO. Mietin mennä lukkarille kouluun. JUHANI. Hm! Mennään sitten, astutaan sitten. Ah Herran poika! Mutta laula, Timo-veljeni, laula!
Päivän Sana
Muut Etsivät