Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. lokakuuta 2025
Mutta Sorön syvissä, tuuheissa metsissä oli kätkettynä sen kaunis kuva, hänen juhlallisesti kukoistava tyttärensä, ja jos hän joskus lähti kuningaskaupunkiin, jäi kuitenkin Signe Valdemarin suojassa linnaan. Tämä oli 22 vuoden vanha, kun Akselinpoika päätti että hän sodassa tekisi itsensä ansiolliseksi saamaan Signen käden.
Onnettomalla äidillä ei ollut yhtään kyyneltä. Epätoivo kumoutui hänen muutoin niin kauniissa, lempeissä silmissään, ja hänen huulensa vetäytyivät suonenvedon tapaiseen hymyyn. Monta kertaa huusi hän kiivaasti: "Antakaa Valdemarin ja Kristianin viheltää kotkalle! Ehkä se tulee takaisin minun lapseni kanssa, jos ei se jo olisi repinyt sitä viatonta olentoa!"
Luonto oli antanut neekerille hyvän sukkeluuden, ja häntä oli Valdemarin nyt lähinnä Jumalaa kiittäminen pelastuksestansa. Niinkun salama juoksi hän ulos ikkunasta, hyppäsi pauhaavan rahvaan päähän ja löi kepillä väkeä, joka luuli häntä itse p leeksi ja kiireesti jättivät paikan. Kun seutu oli tyhjä, sai jalo neekeri vihdoin tilaisuuden etsiä haavoitettuja.
Rakasta lasta uhkaava vaara näytti antavan Guldborgille takaisin voimansa. Tuskanhuudolla kumartui hän Valdemarin pään päälle, estääksensä hänelle aiotun lyönnin, mutta joka siihen sijaan kohtasi häntä. Veri virtaili koko hänen muodostansa, ja ainoasti kova tunko esti häntä vaipumasta maahan. Valdemar kiersi pienet kätensä hänen verisen kaulansa ympärille ja huusi hellällä äänellä: "
"Elä minun, Signesi ja Valdemarin tähden!" "Pyhä neitsyt on kuullut rukoukseni," kuiskasi Elisabet tuskin kuultavalla äänellä, "ja vaikk'ei minun poikani pyhässä kasteessa tullut vihityksi Sovittajalle, tapaan minä kuitenkin hänen taivaassa." "Sinä et saa kuolla!" huusi Akselinpoika, ja hänen kyyneleensä tulvasivat Elisabetin kalveille kasvoille.
Kristian tahtoi panna Valdemarin sänkyyn, mutta hän riiteli vastaan kaikin voimin, ja kun musta mies pelkäsi tekevänsä hänelle pahaa, jos hän ottaisi hänen kovasti kiini, huusi hän apua, ja rouva syöksi sisälle. "Taivaan Jumala! hänen haavansa ovat auenneet! Hänestä juoksee verta!" huusi rouva; hänen miehensä riensi myös sisään ja poika pantiin väkisin sänkyyn.
"Ole hiljaa, poikani," sanoi rouva äärettömällä suloisuudella, "sinä et vielä saata puhua." Levoton uni sulki pian Valdemarin silmät. Kun hän taas ne avasi, oli musta mies yksinään hänen kanssansa. "Missä on äitini?" kysyi hän heikolla äänellä. Musta mies tahtoi puhua, vaan ei voinut kyyneleiltä. Nuori vaimo astui nyt sisälle, noin 40 vanha, miellyttävän ja arvoisan näköinen mies muassansa.
Virolaisia vastaan taistelivat Tanskan kuninkaat ja vendiläisiä vastaan sekä Tanskan että Saksan ruhtinaat. Kuningas Valdemarin ja piispa Absalonin retki Rygeniin. Valdemar I:sen aikana alkoi Tanska kehittyä suureksi ja mahtavaksi.
Saadaksensa tämän melkein valmiin kuvan mahdollisesti yhtäläiseksi, kun sen esine oli pukeutti hän uskollisen neitsyensä Ingeborgin, joka oli pitkä ja kookaskasvuinen, Valdemarin varustukseen, saadaksensa näin muodoin itsellensä mallin; hän antoi sitte Ingeborgin ruveta samaan sänkyyn, jossa Valdemar, häälyen elämän ja kuoleman välillä, oli silmänsä auaisnut.
Hän päätti siis hänen kuolettaa; sillä sen kautta voittaisi hän kaikki, ja sitä paitsi kadottaisi hän kaikki. "Ottakaa kiini tämä hurja!" huusi hän luostarin kokoontuneille munkeille, jotka heti piirittivät ja valtasivat Valdemarin. Nyt tarttui hän Markus isän käteen ja huusi kovasti, vetäen esiin väkipuukon: "Laita minulle kaikki vankilan avaimet!"
Päivän Sana
Muut Etsivät