Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. lokakuuta 2025
"Minun poikani pitää sinun oleman," huusi Akselinpoika, joka nyt jälleen sai puheensa, niin että käytävä kaikui; "sinun pitää kantaman minun nimenäni ja jakaa rikkauksiani; sinun pitää oleman rakastetun tyttäreni ja Valdemarin veli! Nouse ylös, poikani, Petterini! Ei jalossani, ei vaan sydämessäni on sinun sijasi! Tule isäsi syliin!"
VALTANEN: Tirehtööri koetti parastaan, mutta minä en kirjoittanut. UUNO: Sehän mainiota! Nyt saamme vihdoinkin antaa tirehtöörille ansaitut potkut! VALTANEN: Keskustelen Valdemarin kanssa, en sinun. Vekseli on tietenkin tunnustettava. UUNO: Tunnustetaan vaan.
Eistenin On joukko sinut valinnut ja Ingen Sa kaasit. Norjan hallitsija sinä Nyt oikeudell' olet. Täällä minä Nyt olen taas ja Trondilaisena Ja sotilaana, serkkunas ma tarjoon Vihollisias vastaan kättäni. HAKON. Sa kauan, Aksel, Tanskan Valdemarin, Mun vihamiehen' ystäv' olet ollut! AKSEL. Mun häntä tunteissan' hän ei sit' ollut. Hän rakastettav', uljas urho oli; Niin on hän vielä.
UUNO: Niin, sinä olit vaan iloinen... Mutta nyt älä milloinkaan, älä sanallakaan, älä vähimmälläkään liikkeellä... LEENA: Niin ihmeellistä! Surenhan minä Valdemarin kohtaloa, en ole edes oikein ehtinyt tehdä itselleni selväksi mitä on tapahtunut... Niin, hän hukkui ... ei varmaankaan jaksanut uida niinkuin sinä...
Hän itse odotti vaan Valdemarin takasintuloa, antaaksensa viedä hänet linnaansa, sillä luostari oli hänestä tätä nykyä tuskauttava.
Voikaa hyvin, elkää unhottako ystäväänne ja kuningastanne. Muistatteko minua hyvyydellä, muistatteko?" "Kuolemani hetkeen asti muistan minä teidän majesteettinne ääretöntä armoa!" huusi Signe ja kiiruhti ovesta ulos puhumattoman Valdemarin kanssa. Cecilia astui sisälle ja kuningas meni häntä vastaan.
Pietro tuli nyt sisälle ja ilmoitti rouva Cecilian tulleen luostariin, ja että hän tahtoi viipymättä puhutella abbottia. "Tahdotko pelastaa Valdemarin hengen?" sanoi Sigismund, "sillä viimeinen hetki häntä pelastamiseksi on tullut. Seuraavana on jo liian myöhäistä. Vastaa!" "Hän kuolkoon!" huokasi Signe ja lankesi epätoivossa maahan.
"Te olette pelastaneet minun henkeni, mutta sillä ei ole mitään arvoa minusta, jos ette täytä tätä rukoustani. Minä rakastan ja rakkauteni esine on " Cecilia punastui kovasti, sillä tämä nuorukaisen innostus meni ylitse hänen odotuksensa. Hän pani sentähden sormensa Valdemarin suulle ja pyysi hänen olemaan vaiti, kunnes tulisi soveliaampi aika ja paikka, sekä ottamaan sijansa hänen viereensä.
Musta mies kantoi taas sisälle saman pikarin, kuin kahdeksantoista vuotta sitte, ja lääkäri valoi muutamia pisaroita viiniä Valdemarin suuhun, ja Signe sitä tehdessä nosti hänen päätänsä. "Signe!" kuiskasi vihdoin Valdemar, "nyt kuolen mielelläni, sillä minä olen taas painettu uskolliseen sydämeesi."
Niiden seassa olivat hänen isänsä ja äitinsä kuvat, ja niitä pidettiin Signen mestariteoksina. Sill'aikaa kun hänen isänsä huokaili inkvisitionin vankeudessa, ei hän voinut olla hetkeäkään sitä katsomatta. Nyt oli hän iloisemmilla tunteilla ottanut Valdemarin kuvan jälleen esiin.
Päivän Sana
Muut Etsivät