Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. kesäkuuta 2025
"Ystäväni", sanoi Isolde, "kuule minun viimeistä rukoustani: tulet jättämään tämän maan; kuitenkin odota vielä muutamia päiviä, lymyä jossakin siksi, kunnes saat tietää, miten kuningas minua kohtelee, seuraako hän vihansa vaiko hyvyytensä ääntä!... Olen yksin: kuka nyt minua puolustaa pettureita vastaan? Pelkään!
Parooni S., auttakaa minua Jumalan tähden! Te tunnette varmaankin minut? Minulla on kunnia. Paroonitar Tilling ... kuinka voin teitä palvella? Te lähetätte yhden junan Böhmiin sallikaa minun seurata mukana. Kuoleva puolisoni kaipaa minua. Jos teillä on sydäntä, niin älkää hyljätkö rukoustani! Monien epäilysten jälkeen myöntyi hän lopullisesti pyyntööni.
Mutta sano hänelle, että taas tahdot kuunnella hänen opetuksiansa ja unhoittaa eksymisesi, niin hän tulee jälleen sinun helläksi ja rakastavaiseksi isäksesi. Minä rukoilen puolestasi, eikä vielä koskaan hän ole minulta rukoustani kieltänyt."
Huokaa. Ne ajat ovat olleet ja menneet! Hän on niin hyvä, rukoilee minun edestäni Jumalaa. Uh! En tahdo Jumalaa ajatella, tulen vaan pahalle tuulelle. Ja mitäpä häntä ajattelisinkaan, mokomaa säälimätöntä! Miks'ei hän kuullut rukoustani silloin, kun häntä avukseni huusin. Jos hän silloin olisi auttanut, olisin nytkin hänen lapsensa. Hahhahhaa!
Ja nyt, Sadok, kuultele rukoustani; se on viimeinen täällä maailmassa, jonka enään lausun sinulle; älä anna sen tulla ensimmäiseksi, jonka koskaan vielä olet kieltänyt.
Minä rukoilin oman itseni, Susannan ja isäni edestä ja tämän turvallisen olotilan nautinnossa jatkoin minä rukoustani ensinnä jokaisen yksityisen edestä kodissani, sitten pappilalaisten ja lukkarin viimein, muitten puutteessa niinkuin kirkossakin "kaikkien sairaiden ja viheliäisten edestä" joiden lukuun minä sydämmestäni iloisena luin oman itseni. Lukkarin luona.
Hän on sittenkin kristillinen pappi ja ihminen eikä ole hylkäävä tätä rukoustani... Tyttäreni tähden... Hän ei voi työntää minua luotaan. Mikä on yksinäisen lapsiparan perivä, jos minut temmataan pois! Inkeri, te vaivaatte nyt kiihottunutta mieltänne pahinta ja uskomattominta luulotteleimalla... Niin, nyt tunnen kuinka heikko minä olen.
Kuule minua ... kuule rukoustani! olen kahleissa ollut koko elämäni ajan ... anna minun vain hetkeksi tulla vapaaksi ... silloin kaikki minun monituiset, vertä vuotavat haavani paranevat!" Minä en voinut tuota ääntä enkä noita sanoja vastustaa. Minä talutin häntä alas eräälle penkereelle, joka oli linnan edustalle laitettu vuoren kukkulalle.
"Ylevämielinen herra!" sanoi Vincent vielä, "ei ainoastaan maineenne onnettomasta Leonardosta, vaan myös oma ihmisiä rakastava sydämmenne kehoittaa minua rukoustani esittelemään. Leonardon on vielä kaksi vuotta rangaistustansa kärsiminen.
"Woi!" sanoi isäntä surullisesti, "ei Jumala kuule minun rukoustani! Olen koettanut rukoilla häneltä liewitystä kauhealle tuskalleni, mutta minä oikein wapisen, kun yrittelen rukoilla häntä. Woi! Hirmuista on langeta eläwän Jumalan käsiin."
Päivän Sana
Muut Etsivät