Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. lokakuuta 2025
Ei yksikään päivä Valdemarin elämässä tähän asti ollut tuntunut niin iloiselta kuin tämä. Seuraavana päivänä tuli sinne keski-ikäinen mies, jonka Akselinpoika esitti Valdemarille semmoisena, jota hänen tuli totella ja kunnioittaa, sillä se oli hänen opettajansa. Opettaminen alkoi heti, ja opettaja huomasi ilolla että Valdemar tiesi jo enemmän kuin oli syytä odottaa hänen ikäiseltänsä lapselta.
Kuningas vei Signen ja prinsessa Valdemarin kirkkoon, jossa pispa seisoi alttarin edessä, odottaen morsiusparia. "Ja nyt elköön eroittako teitä muu kun kuolema!" sanoi prinsessa rakastuneille, joiden kädet pispa yhdisti. Vihkimyksen loputtua lankesivat he polvillensa prinsessan eteen, joka syleili Signeä ja vei sitte hänet onnellisen sulhasensa syliin.
ROUVA VALTANEN: Ettäkö Uuno ei välittänyt Valdemarin pelastamisesta? MARTTA: Ssh... VALTANEN: Tahdon puhua Uunon kanssa, missä Uuno on? ROUVA VALTANEN: Hän lupasi tulla tuossa tuokiossa. VALTANEN: Selittäköön tapauksen tarkemmin ... hän puhuu kovin ylimalkaisesti... Selittäköön polisitutkinnossa ... minä en alennu urkkimaan. Polisitutkinnossa?! Aleksander, hän on oma poikasi!
UUNO: No ... katsos ... että me ... kuinka sanoisin ... että sinä ... että minulla ylimalkaan ei ollut mitään Valdemarin hukkumista vastaan... LEENA: Että sinulla ei ollut Valdemarin hukkumista vastaan? En ymmärrä mitään. UUNO: Kun hän olisi tullut yksin perijäksikin... LEENA: Yksin perijäksi ? UUNO: Ehkä emme myöskään ole onnistuneet rakkauttamme salaamaan... LEENA: Uuno!!
Vihdoin oli Valdemar vapaa kaikista raudoistansa. Hän tahtoi kiittää henkensä pelastajaa, mutta joukon riemuhuuto vaiensi hänen äänensä, ja joka puolelta kuului: "Eläköön hurskas Cecilia rouva! Eläköön abbotti Sigismund! Eläköön Valdemar Svane!" Sigismund vei Valdemarin keskusteluhuoneesen, jossa Cecilia odotti häntä.
UUNO (tulee kalpeana, mutta ei mitenkään humaltuneena): Huomenta. (Istuutuu pulpettinsa ääreen, joka on vastapäätä Valdemarin pulpettia, kohti katsomoa; paiskaa konttorikirjat auki.)
Hänen läsnäolonsa tuli hänelle vihdoin tuskastuttavaksi, koska hän halusi olla kahden kesken Valdemarin kanssa. Päästäksensä hänestä, sanoi hän ystävällisellä katsannolla: "Minä toivoisin nähdä keksintönne vaikutusta. Lyijy padassa ei vielä voi olla jähtynyt. Koettakaa sitä siis jollakin muulla esineellä, että saisin tilaisuuden ihmetellä teidän keinoanne."
Hymyilkää, Martta hyräilköön. LEENA: Se on sanottu. LEENA: He sanoivat: isä-raukka. ROUVA VALTANEN: Mekö halvausta?! Mutta miksi, Aleksander? tämähän on tämähän on päinvastoin meille onni... UUNO: Niin, äiti tarkoittaa: mikä suuri onni, ettei Valdemarin tarvinnut tätä liikehuoneemme häviötä nähdä. VALTANEN: Istu, kultaseni puheliaanpa vähäsen!
Ja minusta voi todellakin tulla juoppo häittenne jälkeen, jos jään tänne. LEENA: Ja miten selität lähtösi muille? Kenties vielä rupeavat epäilemään jotain. UUNO: No, onhan isän aikomus tehdä minut perinnöttömäksi ja Valdemarin liikkeenjohtajaksi, ne syythän riittävät selitykseksi maailmalle. Mutta sinä tiedät ainoan syyni. Mitä voin minä siihen, että rakastan sinua!
UUNO: Se ei ollut mitään satunnaista, vaan sinä olet perin juurin erimielinen Valdemarin kanssa. Sehän se tässä onkin. LEENA: Tarkoitan, voiko semmoisen syyn tähden purkaa kihlauksen, joka on ollut välillämme päätetty oikeastaan jo lapsuudestamme asti? UUNO: Mutta olisihan Valdemar ollut valmis purkamaan! Ja kuitenkin olit sinä oikeassa! Se se raivostuttaa minua.
Päivän Sana
Muut Etsivät