Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. marraskuuta 2025
"Kukahan nyt tulee vielä tänä aikana illalla?" sanoi Margareta, auaisten oven, ja Richard Norman seisoi hänen edessänsä. "Etkös tunne minua enää, Margareta", sanoi hän, sillä tämä katsoi häneen niinkun vieraasen. "En", vastasi hän, "en voi sanoa tuntevani, ja kuitenkin tuntuu ääni niin tutulta, vaikk'en ensinkään tunne kasvoja". "Oletkos unhottanut Richard Norman'in sisaresi Marian miehen?"
JAGO. Jos ei, niin sano mua konnaks. Oletko multa luvan saanut? Hyvä! CASSIO. Sen on se marakatti itse levittänyt. Hän on liehakoitsevasta rakkauden kiihkosta päähänsä saanut, että aion hänet naida, vaikk'en minä mitään lupausta ole antanut. Jago viittaa mulle; nyt alkaa kertomus. CASSIO. Hän oli äsken tässä; kaikkialla hän on mulle vaivana.
Nyt on teillä, Agnes, terävä pää. Niin myöskin sinulla, Trot, muutamissa asioissa, vaikk'en aina saata kehua sitä sinusta"; ja tässä tätini omituisella jäntevyydellä pudisti päätänsä minulle. "Mikä on tehtävä? Taloni tuottaa keskimäärin seitsemänkymmentä puntaa vuoteensa. Minä luulen, että saamme varmuudella laskea tulon siksi. Hyvä!
Vaikk'en minä ole niin voimallinen eikä niin viisas, kuin hän, vaikka minun ajatukseni ja kokemukseni piiri on niin paljon ahtaampi ja jäntevyyteni vähempi, tunnen minä kuitenkin, että minussa on jonkunlainen voima, joka ehkä jollakin lailla joskus auttanee Fritziäkin.
Vaikk'en minä kuitenkaan sinua kadehti, kyllä minunkin kesähattuni minulle hyvin sopii, lisäsi hän leikillisesti. Aini otti lakin ja silitteli sen hienoa kangasta. Sellaisen hänkin pian saa, se oli kuitenkin kauniimpi ja kalliimpi kuin kaikki muut lakit maailmassa. Lähde nyt levolle, Elsa, sanoi hän ja laski Arvin lakin pöydälle. Päivä jo kohta koittaa, luulen auringon jo nousevan.
Oi, mitä näen? Taivaan ihanaa! Voivatko henget myöskin kangastaa? Procula! Joko totta vainajat Kaikki mun luoksein tänne saapuvat, Vai joko siirryn maasta Manalaan? Olenko Proserpinan nurmilla, Joilla hän poimiskeli kukkia, Pluto koska hänet maasta ryösti? Alcestis kuin ennen ihanainen Takaisin saapui Tuonen alhosta Herkules saaliin riisti kuoleman, Miehelle antoi rakastavalle, Jonk' edest' uhrannunn' elämänsä Esikuva naisten iki-ihana Saavuitko siten myöskin, Procula Kallihin, vaiko tulit ottamaan Hyvästit ijäiset, kun astumaan Sa näet joutuvani Tartaroon Tuskia julmempia Tantaloon Kestämähän iki-ankaroita? Puhu, kallis, vaikk'en säveliä
"Mitä tulee kihlaukseesi Saara Rördam'in kanssa, niin tiedäthän, ett'ei vanhalla äidilläsi, joka on kantanut sinua sydämmensä alla, ole muuta kuin parhaita toiveita sinusta, että sinä käännät huomiosi maalle, vaikk'en voikaan niin täydellisesti käyttää, kuinka sinä olet voinut ottaa niskoillesi tätä kaikkea.
"Kelpo mies, ojentakaa kätenne minulle; te puhutte miehekkäästi ja suoraan kuin herrasmiehen tulee puhua. Minä en voi kieltää ett'en ole Ceciliaan nähden ajatellut kosijaa, jolla olisi perinnöllinen arvo ja kiinteä omaisuus, vaikk'en ole milloinkaan sitä ehdottomaksi ehdoksi pannut. Jumala yksin tietää kuinka onnellinen olin!
"Ei se laulu ole niinkään tuhma, ja sill' on vielä hyvin lysti nuotti, sitä minä oikein kernaasti kuulen laulettavan." "Sallikaa minun olla toista mieltä." "Mitä siitä sallimisesta? vaikk'en sallisikaan, olisitte te kuitenkin toista mieltä, mutta virkkakaa vaan vapaasti: miksi?"
Mielestäni tuomitsi hän toki liian ankarasti itseänsä ja ajattelin, että tässä olisi naisella hyvä tilaisuus vaikuttaa paljon hyvää, tekemällä hänen luontonsa lujemmaksi ja siten voiton varmemmaksi. Minä riensin, kirje kädessäni, hänen huoneesensa. Oli hämärä ja hän istui akkunan luona tuijoittaen pimenevää taivasta, vaikk'en minä voinut eroittaa hänen kasvojansa.
Päivän Sana
Muut Etsivät