Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. heinäkuuta 2025
Siis kiitos kaikesta, sä luonnon suuri äiti, joka kohdussas mun kannoit, sitten ruumiin, hengen annoit, laskit maailmaan kuin pienen sokon lapsen, jota muiden täytyi kannatella, kunnes kypsyi tuosta itsetietoon, huomas lahjas, ihmekanteloisen, jolla soittamaan mä opin vihdoin, soitin aina niinkuin parhain taisin, vaikk'en oikeaa lie ääntä saanut.
No, sellaisen palveluksen minäkin sille miehelle teen!... vaikk'en muuten hänen renkinään mieli olla. Heh, heh... Tapani! hyvää päivää! Minnekä sinulle niin kiire tuli?... odotahan toki! Isäntiä tässä vaan pitäisi palvella... Alan jo melkein unohtaa naamataulusikin, kun sinut niin harvoin näkee siltä taholta.
Eikös niin, hyvät herrat, eikös tämä ole loukkaavata? Ja siellä se nyt luultavasti on riippunut koko tunnin vaikk'en ole siitä mitään tiennyt. Mutta hassunkuriselta se kuitenkin näyttää, hyvin hassunkuriselta, hahaha! Niin niin, kaikkea ne keksivätkin, kaikkea ne keksivätkin nuo veitikat! Viides kohtaus. Entiset. Pölkkynen. Pölkkynen Vuorela Kyll' olet sinäkin etevä, sinä fariseus. Neiti Kauppila
Mutta, Mrs Campion, minä en vielä ole kokonaan lakannut toivomasta; ja, vaikk'en ole sitä tehnyt, luulen kuitenkin että löytyy mies, jolle minä antaisin Cecilian, jos hän olisi minun tyttäreni."
"Melkein niin minä tuumin", sanoi Klairon, "vaikk'en minä nyt juuri väitä niin, että me kohta syötyämme lähtisimme täältä. Mutta yötä emme viivy täällä. Kello tuolla uunin otsalla lyöpi juuri kymmenen. No, niin! Minä väitän, että me vielä ennen puoli-yötä olemme vapaat ja viedään voitto-riemulla täältä." "Ah, olispa se ihanata!" huokasi Lekain.
Sittemmin seurasi hän minua useammankin kerran torille, ett'en voinut olla lopulta mieltymättä hänen miehevään käytökseensä, vaikk'en tietysti rakastamista ajatellutkaan, kun pidin häntä naineena miehenä. Mutta eräänä iltana sain tuolta partasuulta kirjeen, jossa hän arvatkaa sitä kosi minua vaimoksensa ja vaati pikaista vastausta. Minä ensiksi hämmästyin, se on tietty.
Luonnollisesti oli arveltu minun ottavan emännöitsijän, ja sentähden minun piti taitaman vähän, että olisin hänen vallassansa." "Sinun pitää aluksi auttaa itseäsi," sanoi Dora vakaasti, "vaikk'en minäkään ole juuri nopsa, mutta meneehän se mukiin".
Voisinko tämän kautta tulla hyödyksi heille ja kansalleni? Silloin johtuivat ajatukseni kansanopistoihin. Ja samassa se minulle selveni: siellä tahdon kerran työskennellä kansan nuorison hyväksi. Onhan kansanopistotyö jalo tehtävä, myönsi Arvi, vaikk'en ole tullut sitä tarkemmin ajatelleeksi.
Jaa, se voi kyllä olla mahdollista, vaikk'en minä ole siitä mitään tiennyt. Voi, voi, niinkö nyt raukesi koko minun kaunis unelmani! HELMI. Hyvää päivää taas! Nyt teille on tapahtunut pikkuinen erehdys, setä. POSTINHOITAJA. Mitä? Erehdys? Kuinka niin? HELMI. Te annoitte minulle väärin takaisin, kun äsken jätin tänne kirjeeni. POSTINHOITAJA. Väärinkö takaisin? En suinkaan.
KANTTORI. Niin lupasin, vaikk'en ole voinut lupaustani kokonaan täyttää. Mutta kun sinä olit lähtenyt, et usko minkälainen tunne minut valtasi: melkein kaduin että olin sinua kehoittanut menemään ja että olin houkutellut rouva Turholmia siihen suostumaan. Tuntui aivan kuin olisin sinut ijäksi kadottanut. Eikä se kummaa ollutkaan, sillä olimmehan melkein kuin puolittain kihloissa.
Päivän Sana
Muut Etsivät