Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. kesäkuuta 2025
Ja imettäjä nojausi Helenan käsivarteen ja vaikeroitsi poikaansa kumman vimmatulla halulla syvällä kaipauksella, jota et voi sanoin sanoa hehkuvalla äidin rakkaudella, jotka kaikki osottivat, mikä into paloi hänen tyynen ulkomuotonsa kätkössä. Ja nyt koko tämä into puhkesi ilmiin ja leimahti kaikkien vastusten ylitse, heittäen kaikki muut tunteet. Mutta Helena pääsi kauemmin odottamasta.
Hän otti sieltä esille kuvauksen tuhlaaja-pojasta ja osoitti, kuinka mielellään isä otti vastaan langenneen, mutta katuvaisen ja nöyryytetyn poikansa. "Voi, voi! Mutta minun isäni ei ottanut minua vastaan", vaikeroitsi Kasperi tuskissaan.
Isäni heittäytyi kuolleen yli huutaen sydäntä vihlaisevasti; huuto kajahti läpi koko talon. Suurella vaivalla saimme me hänet pois poikansa luota. Mitä epätoivoisen surun purkauksia nyt seurasikaan! Vanhus vääntelihe aivan kuin ruumiillisten tuskien käsissä ja vaikeroitsi kuin lapsi. Hänen Ottonsa, hänen rakkaansa, hänen kaikkensa...
Hetken päästä kuului taas kirkaiseva huuto. "Mene papin luokse, sanon minä! Sen nuoren papin luokse; hän on väkevä. Kymmenen päivän perästä on kaikki ohitse... Silloin silloin " Sairas alkoi väristä ja koetti nousta: "mene papin luokse, kuuletkos!" hän vaikeroitsi taas kauan ja levottomasti. Anna katsoi Bårdiin, joka oli yhtä kalpea kuin hänkin. "Bård, ymmärrätkös tätä ?" kuiskasi Anna.
Se oli Markus. Hän seisoi levollisena ja katseli alas. Mutta syvyys oli liian suuri. Alas kiipeeminen oli mahdoton; alas hyppääminen kuolema. Nyt hän kääntyi ja katseli liekkejä. Labeo vaikeroitsi tuskissaan. Kerta toisensa perästä hän tarttui pitkään pylvääsen ja kapusi ylös, mutta ei jaksanut mitään. Markus seisoi ja silmäili liekkejä ympärillänsä.
Kotona olijat ne kumminkin laskivat aikaa minutittain eivätkä tunnittain. Mutta ihmeellisen tyyni oli juuri hän, jolla olisi luullut kovimman kiiruun olevan. Hourauksen puuskain mentyä ohitse, virui hän äänetönnä vuoteellaan, väliin huo'aten syvään. Mutta levottomin kaikista oli emäntä itse, hätäinen, vaikka helläsydämminenkin eukko. "Voi kuitenkin, voi!" vaikeroitsi hän.
Hän oli syyllinen, se oli tosi ja hän sen itsekin tunsi, mutta siitä häntä myös piestiin ilman armoa. Hänen rakas kirjansa oli joutunut tulen omaksi, ja pieni Ruusa, ainoa, joka hänelle oli rakas tässä perheessä, vaikeroitsi hänen tähtensä. Tuo ilkeä poika, joka oli kaiken alkusyy, pääsi rangaistuksesta vapaaksi, niinkuin ei mitään olisi tehnyt.
Minun sydäntäni särki, kuin minä näin Margareetan surun ja murheen siitä mitä ne pedot olivat mahtaneet hänen äidillensä ja sisarellensa tehdä, koska itsellensä tekivät vaivaa myös häntäkin etsiä. Vaikeroitsi hän myös siitäkin, ettei hänellä mitään suojelusta ollut.
Hän nyyhkytti ja vaikeroitsi niin lujasti, että minusta tuntui, kuin olisin sanonut, en tiedä mitä, häntä loukatakseni. Minun täytyi kiiruhtaa pois; minun oli pakko olla poissa myöhäiseen saakka, ja minä tunsin koko illan semmoisia omantunnon vaivoja, että olin aivan kurja. Minä olin mielestäni kuin murhamies, ja minua rasitti hämärä tieto äärettömästä häijyydestä.
Kaksi nuorta tyttöä ja menette yksinänne Puijolle, joka on julkinen paikka, melkein kuin ravintola? Ettekö te tienneet, kuinka hirveästi sopimatonta jo sekin on? Emme tulleet sitä ajatelleeksi, vaikeroitsi Aina, sydän kourassa. He katsoivat rukoillen Tyyraan. Mutta tämä ei armahtanut. Ja sitten riisutte itsenne vielä avojaloin. Hän pudisteli päätään, katseessa oli ankara tuomio.
Päivän Sana
Muut Etsivät