Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. kesäkuuta 2025
Arhipini, pelasta sinä nuo vihelijäiset, niin Jumala sinut palkitsee, sanoi hänelle Jegorovna. En suinkaan, vastasi seppä. Samassa näkyivät kirjurit ikkunoissa ja koettivat murtaa niitten kaksinkertaisia puitteita. Mutta silloin sortui katto rytinällä ja valitushuudot vaikenivat. Pian kaikki alustalaiset tulivat ulos.
Vartiosotamies selitti Nehljudofille, että siinä vankien vanhin antoi pelaajalle niitä ruokarahoja, joita vangit olivat pelissä kadottaneet, korteista tehtyjen pilettien mukaan. Nähtyään aliupseerin ja herrasmiehen vaikenivat lähempänä seisojat vihasesti silmäten ohimeneviä.
Yö pimeni, äänet vaikenivat ja luonto nukkui. Silloin lensi siunauksen virkistävä enkeli jakamaan nöyrille lohdutusta ja tuskaa kärsiville virvoitusta. Hän lensi puutarhan ohitse, vaan tultuansa aidan siimeksessä lepäävän ruusun luokse, painoi hän hellän suudelman sen poskelle, jolla vielä kiilsi tuo illalla itketty kyynelpisara.
Kyllä minä selkänahan kautta eron teen! uhkasi isäntä. Sen kyllä minäkin teen siellä kotona! lisäsi tytön eno. Silloin astui Jukka ankarana sisään ja karjasi: Jos vaan Paavolle selkään annatte, niin seinähirretkin sinkoavat tästä talosta! Tapellaan sitten, tässä on kaksi kahta vastaan! Silloin isännät vaikenivat äänettömiksi ja me menimme äkäisinä kartanolle työhön.
Valhe, valhe! rupesivat kaikki huutamaan. Ja luutnantti M. otti asian niin juhlalliselta kannalta, että nousi ylös ikäänkuin hyvitystä vaatien. Silloin luutnantti B. kiivastui. Upseerikunniani kautta huusi hän hypäten ilmaan, upseerikunniani kautta vannon minä, että tämä käsi on puristanut häntä niinkuin kerroin! Kaikki vaikenivat.
Hääriemu oli noussut korkeimmilleen, nuoret tanssivat, vanhat puhelivat vilkkaasti, mitkä vuoden toiveista, mitkä Helenan tulevaisuudesta. Silloin aukeni tuvan ovi. Silmänräpäyksessä vaikenivat leikit, hämmästyneinä tekivät kaikki tietä tulijalle. »Mitä nyt?» kysyi kummastuen Antti. »Herra Jumala!» kuului talon emännän kiljahdus väkijoukosta. »Matti!»
Vaan kun Elvira ei voinut mainita päteviä syitä epäykseensä ja kun ei hän uskaltanut tunnustaa totuutta, niin vaikenivat vastalauseet pian hänen huulillansa ja hän päätti kärsivällisesti antautua kuvan onnensa orjattareksi.
Hän iski Vinitiukseen punoittavat silmänsä ja kuiskasi: "Kun minä olin kuolemaisillani nälkään, käskit sinä ruoskia minua." Hetkisen ajan he vaikenivat molemmat, sitten lausui Vinitius kolkolla äänellä: "Tein väärin sinua kohtaan, Chilon!..."
Henrik huomasi, että Uuno istui vähän kyllästyneenä eikä näyttänyt hyväksyvän. Samoin vaikenivat muutamat muut. Toiset taas huusivat ja jatkoivat puhetta yhä hehkuvammilla sanoilla, ylistellen kaikkien suomalaista "yhteistä" isänmaanrakkautta. Henrik rupesi silloin taas istumaan nurkkaan.
Ja vaikka raa'at sotamiehet kohta purskahtivat suureen nauruun, lankesi hän vanki raukan kaulaan ja taisi itkusta ja kyynelistä tuskin tointua. Silloin vaikenivat itse sotamiehetkin ja muutamat heistä hiipivät hiljaa pois.
Päivän Sana
Muut Etsivät