Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. kesäkuuta 2025
Pitoseuran ilo ja nauru, jonka tiheät viinikulaukset olivat jo ylimmilleen kiihdyttäneet, vaikenivat vähitellen; ja vaikkei kukaan olisi voinut ilmaista mitään syytä tähän mielenmuutokseen, alkoivat miehet puhella kuiskaten keskenään niinkuin outoja, tärkeitä sanomia odotellessa ainakin.
"Tuossa seisoi kaikkein mahtavin lähinnä Jumalaa, korkein koko valtakunnassansa, avutta, näkemättä ja hyljättynä. Nuot kopeat ajatukset vaikenivat ja tuska tuli sijaan. Keisari huusi, ei kukaan kuullut häntä ääni hukkui vuoren kaikuun.
"Me ilmoitamme teille, että tästä hetkestä alkaen holhoojahallitus on lakkautettava ja että me itse ryhdymme tämän valtakunnan hallitukseen." Hän päätti puheensa. Kaikki vaikenivat. Kenelläkään ei ollut halua ruveta Cassiodoruksen tavoin puhumaan ja saamaan nenälleen.
Sitten he taas vaikenivat ja pappa ainoastaan pari sanaa sanoi suoraan mammalle, joiden jälkeen mamman tuli taas kyyneleet silmiin, mutta pappa otti äkkiä hopea-kehyksisen teelasinsa, nousi tuoliansa rämistäen ja meni sanomatta hyvää yötä omalle puolellensa.
Eikä ollut kellään halua sananvaihtoon. Jälkeenpäin on täti Kristiina kertonut, että hänestä niinä päivinä, kun pyrittiin poispäin Pyhäjärven pappilasta, tuntui siltä, kuin hän olisi joka virstalla painautunut yhä synkkenevään korpeen, jonne muistot siitä, mitä oli puhuttu ja saatu kuulla, soivat hänen mielessään kuin yhä heikkenevät äänet asutuilta mailta ja viimein ikäänkuin kokonaan vaikenivat.
"Välituomarille kiire käteen: 'hyvät herrat', sanoo, 'hyvät herrat! Aleksander Vladimirovitsh tahtoo puhua. Ja meidän herrain kiitokseksi onkin sanottava, että kaikki vaikenivat heti kohta.
He vaikenivat, sillä eivät he ymmärtäneet mitä hän sanoi, mutta hän jatkoi: "Työni likenee loppuaan, mutta asuinsijan ja rauhan saan vasta Herran huoneessa." Sitten hän kääntyi heidän puoleensa ja lausui: »Muistelkaa minua, sillä minä olen teitä rakastanut niinkuin isä lapsiaan ja tehkää kaikki, mitä te elämässä teette, Herran kunniaksi.»
"Tiedätkö varmaan, herra, että neito piirsi hiekkaan kalan?" "Tiedän!" tokaisi Vinitius vastaukseksi. "Siinä tapauksessa hän on kristitty, ja kristityt hänet ovat vieneet." Hetkiseksi vaikenivat kaikki. "Kuuleppas, Chilon," virkkoi vihdoin Petronius. "Tämä sukulaiseni on päättänyt antaa sinulle aika paljon rahaa, jos löydät neidon, mutta sinä saat saman määrän raippoja, jos aiot pettää hänet.
Taaskin sama hiljaisuus; ei kukaan tahtonut omasta taipumuksestaan. Vaan kuitenkin täytyy minun lähteä, sanoi hän. Tahdotteko jättää minut yksinäni matkalle? Ei. Mitäs sitte tahdotte? Ettekö tunne ketään urhoollista miestä, joka tulisi herransa toveriksi matkalla järven ympäri? Taaskin vaikenivat kaikki.
Kaikki kannukset, suuri ja pienet, pomahtivat pärryttimien yhteisestä iskusta ja vaikenivat siihen, kun tietäjä, niinkuin lennosta ammuttu lintu, kaatui suulleen maahan ja jäi siinä kädet hajallaan liikkumatonna lepäämään. Syntyi hiljaisuus, ei kuulunut hiiskaustakaan, koski vain seinän takana kohisi, se oli niinkuin olisi haltija haastellut. Nyt se on Tuonelassa ... nyt se sitä neuvoo.
Päivän Sana
Muut Etsivät