Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. kesäkuuta 2025
He vaikenivat taas kauvan ja miettivät asiaa. Viimein sanoi Jussi: »Vai tulitikkuja hakemaan sinä olit Hyvärilään menossa?» »Tuli...» Ja nyt muisti Antti, että häneltä olivat unehtuneet Hyvärisestä haetut tikut taskuun, Anna Liisalle antamatta. Oitis etsi hän silloin tulitikkulaatikon taskustaan ja antoi sen Anna Liisalle, joka ratkoi pitsiä pois paitansa helmasta.
Muutama sattumalta lausuttu sana nosti uskonnollisen väittelyn kahden vieraan välille; vähitellen vaikenivat toiset ja keräytyivät noiden kahden ympärille, kuullakseen huvittavaa kinaa, ja ei aikaakaan, niin oli ylhäällä yleinen vilkas keskustelu uskonnon periaatteista.
"Katsos sitä!" virkkoi Paavo. "Mikähän sitä niin rupesi yskittämään?" "En tiedä; kostea ilmako lie yskittänyt vai mitä". Kaikki vaikenivat hetkiseksi. "Eikös perunat ole jo kypsiä?" kysäsi Rietu. Paavo koetteli. "Kovia ovat vielä... Näethän, kuin molahti", lisäsi hän, katsahtaen joelle päin: "hauki tai... Kas tuolla lensi tähti!"
Tiedätkö mitä? sanoi hän, kun he vaikenivat, tuleppa huomeniltana Alinen luokse, siellä saat kerran vielä kuulla Kiesewetteriä. Ja tule sinäkin, kääntyi hän Marietten puoleen. Hän on jo sinut pannut merkille, sanoi hän sisarenpojalle. Hän sanoi, että kaikki mitä sinä olet puhunut, minä kerroin hänelle, oli hyvin hyvä merkki, että sinä ihan varmaan tulet Kristuksen luo. Tule välttämättä.
Mutta he tekivät samoin kuin kaikki muutkin, joiden kanssa hän oli tuosta arasta asiasta puhunut: vaikenivat ja katselivat poispäin. Onko niinkuin sanoin? Sanokaa suoraan ja pelkäämättä, Antero Vaaralainen. Enhän tiedä, vastasi vanhus vältellen. Ei sitä kai meidän talossamme. Eikä meidänkään, urahtivat jotkut toiset.
Nuoret, joiden seurassa hän ennen oli ollut ylimmäisenä, olivat niinkuin häntä ei olisi ollut olemassakaan. Morsiusneidit söivät eri huoneessaan päivällistä, sulhaspoikien kanssa, nauroivat ja iloitsivat, mutta kun hän kulki huoneen läpi, vaikenivat he kuin yhteisestä sopimuksesta, katsoivat häneen kuin kummitukseen ja kuuluivat sitten hänen mentyään kuiskuttelevan jotakin hänestä.
Nyt pyysi kirkkoherra puheen vuoroa ja kaikki vaikenivat. Ollen kansan mies, kiitti hän julkisesti Iikkaa hänen vasta pitämästä puheestansa.
Samassa silmän-räpäyksessä horjahti Klairon muutamia askeleita taakse-päin, voimatonna hillitsemään vihaansa, tuskaansa; ja katsojat vaikenivat hetkeksi, uteliaina nähdäksensä, mitä hän nyt aikoi tehdä. "Herra, minä rukoilen teitä! Taputtakaa nyt hänelle!" kuiskasi Pompadour vieläkin kerran.
Vai ettekö ole kaikesta siitä mitään kuulleet? Niinkuin olisivat jostakin painavasta taakasta päässeet, vastasivat kaikki miehet melkein yhteen ääneen: Se on kyllä se, niinkuin sanot! Niin on siellä. Eikö myöskin ole totta, että noitia sieltä kuljetetaan tännekin sydänpitäjään taikomuksiaan tekemään? Taas vaikenivat miehet ja sulkeutuivat itseensä.
Anna Liisa pelkäsi miesten rupeavan koiruutta puhumaan ja sanoi: »Mitä te nyt siinä rupeatte rääsittämään ja tyhjää narraamaan!» Rahtilaiset vaikenivat.
Päivän Sana
Muut Etsivät