United States or Paraguay ? Vote for the TOP Country of the Week !
Muittenkin naisten kesken kuului äkkiä heidän hyvästi jätellessään kuiskauksia: "Mitä pastorilla voi olla hänelle sanomista?" "Niin omituista, ne, jotka eivät muuten milloinkaan vaihda sanaakaan keskenään. Mitä kummaa hän sanoo?" Heidän levoton kummastelemisensa haihtui kuitenkin, kun näkivät Gabriellen jättävän pastorin ja tämän menevän etsimään hattuansa, sitten sanoakseen hyvästi.
Vaan asu kanssani vaihda, ja tietkööt katsojat kaikki taattojen aikuisen meill' olleen ystäväliiton." Virkkaen noin alas vaunuiltaan urot hyppäsi maahan, kätteli toinen toista ja tarjosi ystäväturvan. Glaukos-urholt' ottikin siin' älyn Zeus Kronossynty, jott' asun kultaisen hän vaskisehen Diomedeen, yhdeksän härän hintaiseen sata maksavan vaihtoi.
Väliin kuuluu kohina kuin meren selältä: suuren kansa joukon huutoja ja möyrinää. Käännän katseeni vartioihin lavalla. Ne eivät vaihda sanaakaan keskenään. Makarohvin kasvoilla on omituinen, odottava ilme. Niin, odotusta, aavistelevaa, jännityksen kyllästämää odotusta tuntuu olevan yksin ilmassakin.
Katso ympärillesi, mon ami, et ole nyt metsässä. Olet ilmeisesti erehtynyt; tämä seura tässä ei ole mäntyjä ja kuusia, niinkuin ehkä luulet, äläkä suinkaan luule, mon coeur, näitä naisia katajapensaiksi. Oletko varma siitä, että olet kutsuttu, pauvre Gustave? Pyydän sinua, lainaa minulta siivet ja hupene pois, tai vaihda ainakin pukua; saatathan ruveta esim. Kerberokseksi.
Kaikk' oli toisin: uljaat puistot, missä Nyt jylhät metsät on; suot kuivatut Ja pelloks tehdyt; kainalooni tarttui Nyt kuningas, ja näin me astuimme Tuon juhlaks vaatetetun joukon kautta, Ja kukkasia tiellen viskeltiin, Ja lakit hurraa-huudoill' ilmaan lensi, Ja minuun katsoi Sigismund ja huokas Ja sanoi: kanssain valtakuntaa vaihda!
Oi, Suomen lapsi! älä pois Sun maatas vaihda sa, Sill' vieraan leipä kova ois, Sen ääni kaijutta. Sen taivas, päivä synkeä, Ei syömmens syöntäs ymmärrä Oi, Suomen lapsi. älä pois Sun maatas vaihda sa. Oi, Suomen lapsi! kaunotar On maasi järvineen, Sen rannikolle Runotar On suonut seppeleen, Sen päivä, tuul' on lämpönen, Sen taivas tuhattähtinen; Oi, Suomen lapsi! kaunotar On maasi järvineen.
Entäs minä? tiedusti Vesa. Vaihda Helmin kanssa! No, Helmi... Vaihdetaan! suostui Vesa, mutta Helmi epäili: Minullapa on mekko! No sitte saat Vesalta housut ja muut! Helmiä se viehätti, mutta hän epäröi: Jospa äiti toruu! Sano jotta et sinä vaihtanutkaan ... sitte kun vaihdetaan takaisin! neuvoi eräs ja Helmi jo hymyili pitkään.
Tällä aikaa tekivät pojat piipun kauppaa eivätkä olleet muka tietävinäänkään Hintin pyynnöstä. Vaihda Pekka piippuja, esitti joku. En uskalla vaihettaa, tämä on niin kotoväen mieleinen, sanoi Pekka tarkastellen piippuaan. Vai oikein siihen on kotoväki mielistynyt. Hyvinhän ne tästä pitävät, vaikka tämän laita on vähän lovelle kulunut.
Myönnän, että ihmiset ovat narreja, jotka pettävät itseään ja muita, ja suurimpia narreja ovat runoilijat, jotka valehtelevat valituin sanoin. Ei ole luottamista heihin, ei keneenkään, ei itseensäkään. Elämässä on niinkuin on markkinoilla: osta, myy ja vaihda, vaan pidä puolesi. Sinä olit oikeassa, Alfred Levon. Me kohtaamme vielä toisemme.
En kruunun enkä muitten. Nimismies on joutilaampi minua hakemaan täältä kotoa. Mutta sehän perii palkkansa. Se perii palkkansa, mutta se perii syystä. Minulle ei maksa kukaan palkkaa, vaikka minä hevosineni siellä päivän värjöttäisin vuoroani odotellen ja minä en vaihda päiviäni niin halvasta kuin nimismiehen täytyy täällä käydä.