Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. heinäkuuta 2025
"Nyt saa Elsa pyyhkiä silmäsi kuiviksi, ja pukea enemmän; sinä tiedät itse missä vaatteesi ovat", sanoi rouva, samalla antaen hoitoa pikku Annille, jonka silmät nyt pestäviksi tulivat. Anni aristeli ja pyristeli, eikä tahtonut lainkaan olla tyytyväinen, että hänen kasvojansa kylmänlaisella vedellä huuhdottiin.
Olenkos sitten, sanokaa muutkin. MATLENA. Kukapa sinun retkiäsi aina tietää, hunsvotti. Missä milloinkin kuljeksit. HEIKURA. Ulkoa sinä kumminkin hiljan olet tullut, koska vaatteesi ovat märät. OTTO. Ka, hiidessä, märät ne tosiaankin ovat. HEIKURA. Tunnusta pois hyvällä: sinä olit Mäki-Matissa äsken? OTTO. No, olinhan minä, olin, olin. Koska välttämättä niin tahdotte.
»Minä uskonkin sen ja usko ei anna häpeään tulla. Eihän sen ole kummempi koulussa ja akatemioissa käytyään papiksi tulla kuin nyt herraspojaksi semmoiset vaatteet saatuaan. Tyhmemmätkin ne ...» rupesi Vimpari todistelemaan, vaan vaimo katkasi hänen puheensa ja kysyi: »Minne sinun vanhat vaatteesi tulivat, Aappo?» »Takakartanolle.» »Tunkiolle! Hyvänen aika.
Olen saanut niin hävyttömästi selkääni teidän tähtenne herra majuri. Kummellund. Se on hyvä; mutta minkätähden et ensin riisunut hännystakkia päältäsi? Kuinka uskallat tuolla lailla repiä vaatteesi? Tuomas. Ettäkö olisin riisunut takin ensin pois? Teki se kipeätä vaikka oli takki päällänikin. Kummellund. Kuka sitte löi sinua?
»Uida ?» vastasi tyttö hämmästyneenä. Mutta sitte hänen silmänsä avartuivat ja kirkastuivat: »Kyllä, kyllä minä osaan!» »Ja uskallatko uida minun kanssani, jos minä kuletan vaatteesi yli?» kysyi taasen nuorukainen. Tyttö värisi ehdotuksen rohkeudesta ja sen salaperäisestä hurmaavaisuudesta. »Kyllä minä uskallan sinun kanssasi!» huudahti hän ja he katsoivat toisiaan pitkään.
"Mitä sinä noita joutavia utelet? Keitähän minulle vaan kahvi ja laita jotakin syömistä", sanoi Matti tavallisella salaperäisyydellänsä. "Jos lienee haavasi pahakin, kun vaatteesi ovat noin verissä; eikö se pitäisi sitoa ja korjata", hätäili emäntä yhä. "Ei se tarvitse mitään sitomisia ja korjauksia, sillä se on kyllin hyvästi sidottu", sanoi vaan Matti.
Senkö sinä olet sen renttu-Kaikusen poika, joka ennen oli kellonsoittajana?" "Sen ja Kissa-Kertun", vastasi tutkittava itkussasuin. "Mutta miksi sinä olet vaatteesi nurin kääntänyt?" "No kun olen eksyksissä", toimitti poika. "Hullu se taitaa sittenkin olla eksyksissä ja vaatteet nurin hm!
Lygia nojautui sen runkoa vastaan, ja Vinitius puhkesi vapisevalla äänellä puhumaan: "Käske Ursuksen mennä Auluksen taloon, koota vaatteesi ja lapsuudenaikaiset leikkikalusi ja tuoda ne minulle." Lygian posket rupesivat hohtamaan kuin ruusu tai aamurusko. "Tapa määrää toisin," sanoi hän. "Tiedän. Vien ne huvilaani Antiumiin ja muistelen sinua siellä."
Mutta emäntä vain kääntyi Aliinaan ja jatkoi: Minä täällä olen parunnut isällesi, kun otapas talonpoikaiselle tytölle tällaista vaatetta, joka niin näkönsä kuin hintansakin puolesta kuuluu herrasväelle. Tämä sitten sinua puolustaa, että jos muka joudut morsiameksi, ikäänkuin siihen pitäisi vaatteilla pyrkiä. Liika on liikaa, hyvin joutaisit vielä itse tekemään vaatteesi.
Mutta Jussi! toellako nyt vaatteesi tuollaiseksi olet muuttanut? OLUVINEN. Ihan toella, Liisaseni! LIISA, Mitä? minä en ymmärrä, vain olet sinä hulluna? OLUVINEN: Sinulla, Liisaa näetsen on liian vähän ymmärrystä. Tilallisna olimme talonpojat; nyt tilatoina, nyt näetsen elämme Herroiksi; ymmärrätkö sen? LIISA. Ja syömätä. Voi, voi!
Päivän Sana
Muut Etsivät