Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. kesäkuuta 2025
Keskievarin Paavoa en mennyt hyvästi jättämään; häpesin hänelle enää näyttäytyä, sillä tiesin hänen sydämmensä kipeäksi minun tähteni. Hänen luonnettaan ja mielialaansa en ole unhottanut. Jo kauan sitten oli vävyni kirjoittanut ja kutsunut minua luoksensa. Jo kauan olin itsekin ikävöinyt lapsiani nähdä, olivatko onnelliset ja miltä näytti se vävymies.
Sen tehtyään meni hän ulos ja Taavetti ja isäntä jäivät kahden kesken. "Mitäs nyt mietit, vävyni?" sanoi isäntä, istuen käsi poskella. "Minä luulin saavani sinun pitää tässä enemmän aikaa." "Mihinkäs minä tästä menen nyt sitten? Näkyypä tuota sijaa tässäkin olevan!" tuumi Taavetti. "Tottahan toki rahoilla ostat oman talon!" "Siihen aina ehditään."
Ja kun hän näillä sanoilla: "minun vävyni," tahi: "Tunnettehan vävyni?" esitteli kumppaliaan, ymmärsi jokainen hänen näöstään ja äänestään, että hän mielessänsä ajatteli: "Tunnetteko lähellä tai kauempana ketään, jolla on sellainen vävy kuin minulla? Kuka siinäkään kohden voi vertoja vetää Suorsakylän Peltolan isännälle?"
LORENZO. Valmis Jo morsianko kirkkoon lähtemään? CAPULET. On lähtemään, mut palaamaan ei koskaan Oi, poikani! Hääpäiväs aattoyönä On tuoni vaimos maannut. Tuossa on hän, Kuin kukka, jonka kukkasen se taittoi. Vävyni on ja perijäni tuoni; Hän nai mun tyttäreni. Kuolla tahdon, Kaikk' antaa hälle, elot, olot, kaikki. PARIS. Tään aamun valkeutta kauan harroin, Ja tuonko kaltainen sen näky on?
"Niin, semmoinen se olevan näkyy." "Voi taivaan talikon pyörittäjä! Vai kymmenen tuhatta ruplaa!" sanoi Pynnöläinen, istuen hyvin nolona. "Oletpa vävyni kappaleen rikkaampi appeasi. Se on totta se!" Leena piti vekseliä hyvin huolimattomasti kädessään. Isäntä sen huomasi.
Te saatte tyttäreni... Olkaa varma siitä! Heikkinen. Mikä erinomainen onni! Hyvästi, rouvaseni! Loviisa. Hyvästi, vävyni! Anteeksi, mikä olikaan morsiameni nimi? Loviisa. Karoliina! Heikkinen. Minä kiitän! Hyvästi! Loviisa. Hyvästi! Anteeksi, saako Karoliina kuusikymmentätuhatta myötäjäisiä? Loviisa. No niille seuduin!... Eihän sitä voi niin pennilleen sanoa. Heikkinen.
Tunsin että olin sittenkin vielä orja rukka. Ihmisten tähden ja ainoastaan ihmisten tähden olin taikka en ollut sitä tai tätä. Häpesin itseäni. Yhtenä iltana istuin vävyni seurassa totilasin luona. Silloin teki mieleni koskettamaan hänen sisällistä elämäänsä. Tiesin että hän oli lukenut paljon ja monenmoisia kirjoja. Olihan hänellä koko iso kirjasto ja siellä vieraskielisiäkin kirjoja.
Jaakko. Maani ja mantuni, taloni ja tavarani kaikki jätän minä allekirjoittanut vävyni Simon ja tyttäreni Seren haltuun ja huomaan. Simo. Ah! sitä isän sydäntä! Sere. Oi, armas isän sydänkerä! Reetta.
Sahanhoitaja hän oli Savossa ja sinne minun piti mennä. Eräänä sunnuntai-aamuna pääsin perille, sen virtavan kosken partaalle, jossa vävyni kotoili. Vesi koskessa kohisi niin reimasti ja vapaasti; se riensi rohkeasti matkansa perille, ollenkaan huolimatta mitä siellä kohtasi. Auringon säteet antoivat joka pisaralle iloiset silmät, joka hyökylle valoiset kasvot.
Se ei ollut kuumeen hehkua olihan sairas varsin rauhallinen; se näytti kuin olisi vuotanut jostakin kaukaa ja kuitenkin se säteili sairaasta itsestään. Heti nuo kasvot nähtyäni tunsin minä outoja väreitä ruumiissani. Tämä on äitini! lausui vävyni; hän on jo pitemmän aikaa sairastanut, ja Miina on häntä uskollisesti hoitanut.
Päivän Sana
Muut Etsivät