Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. kesäkuuta 2025
Oli niinkuin oisi me laskettu sen kallion kaunihin alle ja kaahlattu hietaa valkeaa ja kuljettu kukkulalle. Ja eikö aurinko laskenut taa saarien, salmensuiden, ja tullut ilta ja tullut yö yli laaksojen, laulupuiden? Ylt'ympäri tanhusi terhenet yön, utu ulapan aalloilla sousi, unen vallassa laaksojen lammet ui ja uni se nousi ja nousi.
Jumala sanoi hän miksi minä sen työn tein, miksi en antanut kukoistavan tytön kukoistaa miksi katkasin minä elämänuoransa ... haa ... minun täytyi se niin tehdä minun täytyi ... hän tiesi osan salaisuudestani ja ... joka sen tietää sillä on hauta valmis... Vaimon kasvot olivat kauheat, silmistään loisti helvetin tuli. Hän nousi, hän kohensi hiileksi palannutta valkeaa takassa.
Valkeaa kiireemmin samoo hän huoneesen. Hänkään ei näe mitään; savu täyttää hänen silmänsä, suunsa, hänen kurkkunsa, ja kumminkin saliin tultuansa seisahtuu hän. «Maria! Maria!« huutaa hän epätoivon äänellä. Hän odottaa vastausta, vaan hän ei vastausta saa. Hurjana rientää hän eteenpäin, kädet suorana edessään. Vaan hän tietää täällä kaikki paikat; hänen ei tarvitse haparoiden kulkea.
Minäkin sain luvan hämmentää juustopataa, ja se oli erittäin tarkkaa työtä, joka vaati suurta taitavuutta ja mielen malttia. Ensiksikin täytyi pitää aivan pientä valkeaa, ja hämmennyskin olla vaan näennäinen.
Sieltä alkoi hän varsin hiljaan puhutella Boriskaa, joka taas päin vastoin koetti puhua niin kovalla äänellä, että sisällä-olijatkin häntä kuulisivat. "Mitä? tuon kauniin salvokukon? Ei mistään hinnasta! Minäkö tekisin valkeaa nyt? Ei ole puita hakattu. Onhan juustoa. Minä en suinkaan nyt sotke taikinaa, sillä käteni on kipeä. Tuota hillo-purkkia en tosiaankaan avaa. Siihen en koske.
Mutta tuskin hän oli tämän ehtinyt sanoa, kun egyptiläinen astui hitaasti naapuritiheiköstä, ja kuu valaisi kalpeana hänen valkeaa vaippaansa. »Salve, hempeä neito! Mutta mitä! Kuka on mukanasi? Emme tarvitse seuralaisia!» »Se on vain sokea kukkastyttö, viisas tietäjä», Julia vastasi. »Hän on tessalitar.» »Oh! Nydia!» egyptiläinen sanoi. »Tunnen hänet hyvin.» Nydia peräytyi askeleen ja kauhistui.
Minä olisin istunut hänen vieressään, pitänyt hänen kättänsä kädessäni! Minä olisin saattanut olla onnellinen!... Vaan nyt! Nyt on kaikki toisin! Minä, minä itse olen niin tahtonut! Voi minua tuhmaa, vaivaista!« Salamat ympäröivät hänen; rakeet rikkoivat akkunan. Maria säikähtyi. Huone oli kuin valkeaa täynnä. Maria seisoi keskellä lattiaa.
Mutta juuri kuin pöydän kattamiskysymys oli ratkaistu, alkoivat tammen alla hameet ja irralleen päästetyt hiukset liehua päivänpaisteessa. "Kuulkaahan", huusi Louise, "ei ole yhtään ruusuja!" "Ei ole", yhtyi puheesen Madeleine, "ei ainoatakaan valkeaa ruusua!" "Ja me olemme etsineet kaikista ruusupensaista", sanoi Marguerite. "Ei ainoatakaan valkeata ruusua, ainoastaan punaisia!"
Mitään vastausta kysymyksiinsä odottamatta kohensi Traddles, joka oli työntänyt minut nojatuoliin kaminin viereen, koko ajan valkeaa toisella kädellään ja nyki minua toisella kaulahuivistani siinä hurjassa luulossa, että se oli päällystakki.
Sivulla kumpaisellakin sen näin ma jotakin valkeaa, ja alempana taas toista valkeaa, mi siitä välkkyi. Avannut suutaan viel' ei Mestarini, kun sivuvalkeat jo siiviks muuttui; hän silloin tunsi merta matkaavaisen ja huusi: »Joudu, joudu polvillesi! Kätesi risti! Enkel' on hän Luojan, saat nähdä moisia nyt toimijoita.
Päivän Sana
Muut Etsivät