Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. kesäkuuta 2025
Oi mikä onni, mikä ääretön, ankara onni ja autuus on langennut osaksi ihmislasten! Taidanko siis uskoa, mitä olen kuullut kerrottavan vihasta ja vainosta täällä tämän korkean ja heleän taivaan alla? Mutta ah! mitä näkee silmäni korkealla tuolla? 1:N NEITO. Pilvi se on, joka siellä tuulen siivillä retkeilee, punertaen aamun paisteessa. LIISA. Mihin sun vertaan, kaunis pilvi?
Elkää edes katsoko minuun. Väistykää hiukan loitommaksi. Kello kahdeksan säntilleen. Silloin on jo pimeä. Minä vihellän, niin osaat luokse. Antakaa minun olla, hyvä patruuni, antakaa minun olla. Mitä te minusta, toisen miehen vainosta, onhan teillä muita. Minä en sinua päästä, kuuletkos, en, vaikka sinulla olisi kymmenen miestä. Voi, suuri luoja!
Asianomaiset kiiruhtivat sisään. Tuomari istui, piti ensin sopivan puheen, jossa kehoitti valiomiehiä ei vihasta eikä vainosta, ei lahjoista tai palkasta, ei sukulaisuudesta eikä ystävyydestä luopumaan tuntonsa vakuutuksesta. Heti paikalla aljettiin valtuuskirjoja tarkastaa. Tultua Kakkurin vuoro, antoi hän ensin valtuuskirjansa ja sitte toisen näin kuuluvan: "Raivolan käräjäkunnan tuomarille!
Ja he lauloivat Väinöstä, joka lähti sanojansa Tuonelasta hakemaan ja, kun ei sieltä saanut, upposi Vipusen vatsaan ja sieltä ne toi. Innosta tutisi Jorman harmaa parta hänen Väinön vaelluksia laulaessaan, ja riemuiten lopetti hän laulunsa Väinön sanoilla: »jo nyt sain sadan sanoja, tuhansia tutkelmia, sain sanat salasta ilmi, julki luottehet lovesta!»
Ei mun mielestän', ei mee Pohjolan tunturit, joilla Lasna ma kuuntelin, kuin sampo ja kantelo soi; Siell' eli toimessa mies ja Väinöstä lausuivat urhot, Poiat ja karhut puun juurella painia löit. Raittihit talviset säät, revontult' oli taivahat täynnä, Kaunihit katsoa kuin aamun alkava koi.
Aleksanteri III jätti vastauksen antamisen pyhän synodin yliprokuraattorille, joka ylpeästi julisti, että uskonvapauden periaate Venäjällä jo vallitsi, mutta että balttilais-luterilaisen papiston vihamielistä propagandaa ei voitu suvaita. Vuoden 1905 huhtikuun 30 päivän suvaitsevaisuusedikti teki vainosta lopun. Sota sai sen uudestaan alkamaan.
Ja kuin nämä veljet ja sisaret Herrassa olivat kylläkseen juoruilleet ja iloinneet siitä yleisestä paheksumisesta, jonka esineenä Knut oli, huokailivat he ja puhuivat vainosta, jota »Jumalan lasten täytyy kestää». Kornelia ei kuullut koskaan kenenkään kysyvän, mikä oli totta, mikä oli oikein hän ei koskaan kuullut kenenkään sanovan jalomielistä sanaa »näyttelijästä». Olivatko nämä todellakin ne samat ihmiset, joita hän oli tottunut pitämään pienenä valittuna joukkona, jota maailma vainosi heidän rakkautensa ja hurskautensa tähden?
Jollei muuta, niin olinhan ainakin vapautunut siitä järjestelmällisestä vainosta, mitä oli niin runsain määrin tullut meidän osaksemme siitä pitäen, kun jouduimme oligarkian vihoihin. Ja minulle tuo muutos oli niinikään seikkailua, ja vielä kaikista suurenmoisinta lajia, sillä se oli rakkausseikkailua.
Pöydän nurkalle asettuivat miehet, liittivät sormensa sormien lomahan ja kävivät laulamaan, Karin äidin, kantele polvellaan, heitä takan ääressä säestäessä. Mistä laulamme? kysyi Kari. Laulamme Väinöstä, joka venettä rakenti, vaan ei saanut valmiiksi, kun kolmea sanaa puuttui.
Päivän Sana
Muut Etsivät