Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. heinäkuuta 2025
Safenin tervehdyksiin vastasivat maan-asukkaat aivan ystävällisesti ja kohteliaasti. Ollen itse jotensakin päissään palmuviinistä, tarjosivat he tulijoille vähäsen tätä Afrikan päiväntasaajan-seutujen jumaljuomaa. Matka oli ollut pitkä tänä päivänä, jonka vuoksi Stanley ja hänen väkensä olivat väsyneitä ja olivatkin he jo melkein ikävöineet niin virkistävää juomaa kuin heille tarjottiin.
Auttakaat, auttakaat! ANTON. Auttakaat meitä myös, ovi murtakaat ulkoolta, emmepä voi sitä täältä. TITUS. Tulkaat nyt pian. ARISTARKUS. Tämä on helvetillistä. Akkuna säpäleiksi ja siitä ulos! ANTON. Siitä emme mahdu. TITUS. Mahdotonta! ARISTARKUS. Ulos ulos! Valkea on irti! ANTON. Palaa jo vähäsen! TITUS. Jaa, vähäsen. 1:N SOTAMIES. Sinä kuulit? 2:N SOTAMIES. Meidän kenties täytyy raportteerata.
Jos joku sitä ajattelemaan sattui, niin leipäpalasta antaessaan, käski mennä toiseen paikkaan piimää pyytämään ... valittivat itsellään olevan sitä niin vähäsen. Mutta ei silti nälkää, nimittäin leivän nälkää, tarvinnut nähdä eikä kestää.
Johanna, älä mene!... En tiedä, saanko enää tänään puhella kanssasi ... näin kahden. Mutta kyllä vaan minun täytyy... Odota, Johanna, vähäsen vaan ... saat sitte mennä. Tiedän... En aikonut vielä tänään puhua sinulle ... mutta minä en voi lähteä täältä ennen kuin minulla on jokin varmuus sinusta ... siitä, miten sinä ajattelet ja tunnet... En voi jättää sitä enää tuonnemmaksi!
Ehkä se on verrattavissa niihin kirjoihin maailmankirjallisuudessa, joita kutsutaan pyhiksi. Ajatelkaamme vähäsen. Jos Kalevala tämmöisenään olisi ollut olemassa pakanallisena aikana, minkähänlaisessa arvossa Suomen kansa olisi sitä pitänyt? Eikö kansa siinä olisi nähnyt itseään kuin kuvastimessa, nähnyt paraimmat pyrkimyksensä, ikuisimman itsensä?
Virkki orja orren päästä, Paimo patsahan nenästä: "Oi on kukki jalkaseni, Ellös syökö kostitsoita! Jospa tietäisit vähäsen, Ymmärtäisit pikkaraisen, Tok' et noita söisikänä Uuen vävyn antehia, Lapsesi lähettämiä." "Sano, sano orja rukka, Mi on tässä kostitsoina?" "Jos sanon emäntä rukka, Tulet veellä viruttaatse, Muutut mullan muotoiseksi, Kaaut rauan karvaiseksi."
Jo miehetkin kotia tulivat ja muori sanoi: "Katsos, Liisu, onko kahvipannu takassa vielä kuumana. Tuon kahvin nojalla tässä pystyssä pysyn, se aina vähäsen virkistyttää voimia". Liisu meni kahvia kuppeihin kaatamaan ja kauppasi sitten tuota makusaa nestettä kaikille.
MIINA. Kun ei vaan änkyttäisi niin pahasti. LIISA. Se on totta, niin, änkkää tuo vähäsen, änkyttää. Mutta mitä Luoja on kerran ihmiselle antanut, siihen saa hän tyytyä. MIINA. Siihen saa hän tyytyä, siihen. LIISA. Oikein minua välistä rupesi vavistamaan, kun hän oikein haltioihinsa pääsi ja äänensä paisumaan laski. MIINA. Minä kun olin hänen edessään aivan, tuli vähän
Kenelm jäi puotiin ja valitsi kiireimmiten vähäsen pikku tavaraa, joka illalla oli hänelle lähetettävä muutaman korin kera, jotka Will itse saisi valita; sitten hän osti sen medaljongin, jonka Clemmyn oli tehnyt mieli saada, mutta koko ajan hän ajatteli sitä sormusta, jota Lily oli koettanut.
Ainoa mahdollinen on, että matkustan. LEENA: Eroaisimme ? Ja hyvästittä! Kun saisin ottaa sinua kaulasta ja hyväillä vähäsen, tulisit kohta järkiisi. Uuno! Täällä ei ole ketään! Uuno! UUNO: Niin, Leena, semmoinen on luontoni: joko tahi! Mistään välitiestä en tahdo tietää, se on minulle ilmaa! Oletko oikein juoksemalla tullut, kun noin läähätät? UUNO: Ei. Eikä saavukaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät