Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. heinäkuuta 2025
Pankohotpa, min panevat, Sanokohot, min sanovat, Pian mie paha pakenen, Kohta outo kollahtanen; Kohta tästä kelkan käännän, Kelkan käännän, toisen väännän, Käännän silmät sinne pääin, Kusta kultani tulisi, Herttaseni herskuttaisi.
Pannaan tämä tähän pöydälle ... siksi aikaa kun väännän uudet vitsakset. Marja näki hänen rientävän sateessa avopäin pirtin peräitse hakaan ja siellä veräjän vieressä ryhtyvän vääntämään kierteelle närettä, latvan vimmaisesti huojuessa. Se ottaa omakseen Shemeikan lapsen, josta oma isä ei ollut tietävinään? Ja sille minä valehtelin ja sitä minä yhä vieläkin petän.
KAUPPANEUVOS. Mutta oli mikä oli, minä häneltä väännän niskat nurin. HILLERI. Parempi armo kuin kova tuomio. KAUPPANEUVOS. Armo? Kyllä sitten käskisi! Sitten vilisisi niitä maailmanparantajia kuin kirjavia kissoja. Niitä täällä ei tarvita! HILLERI. Kiinaan! KAUPPANEUVOS. Niin juuri. Juuri se oli sanani veljentyttärellekin HILLERI. Neiti Salmelalleko? KAUPPANEUVOS. Niin.
Eikä jauha Jaakkoseni, Uros lynkä lykkiele, Väännättele vääräsääri, Hympyräiseni hykerrä; Itse jauhan Jaakolleni, Väännän vääräsäärelleni, Lykkielen lyngälleni, Hympyrälleni hykerrän. Hyv' on olla hympyrällä, Kaunis kampurajalalla Hympyrä hyvällä syötti, Kampura veen kaloilla; Pyhät syötti pyynlihoilla, Aret ampulintusilla.
Ja lahden laine läikähtää, niin iloisesti hymähtää: no, tullos, vanha tuttavain ja loiski, läiski helmassain, niinkuin sa ennen teit! Ja puro huutaa pulputtaa voit vielä myllyt rakentaa, mä niitä väännän ahkeraan, kun kohdata sun taasen saan sa, armas ystävä! On hellä mieli mullakin, kun näitä katson, tervehdin, kun mennyt aika armas näin on iloinensa edessäin ja sulo-muistoineen.
Nyt hän nousi seisomaan, naurahti ja muuttui jälleen yhtä totiseksi. »Lähdetäänkö?» kysyi hän Ellalta. Tämä piti yhä Esan puheita hauskana pilana, josta syystä ei ensinkään ollut halukas lähtemään hupaisesta seurasta. »Saakuri», hän sanoi, »minä väännän tuon pojan niskat nurin, jos ei se heti paikalla laita lisää viinaa.»
Ja silta köyristää selkäänsä, ihmetellen ja ihaellen, että onpas poika uskaltanut lähteä yksin virran vietäväksi. Arkkujen mustat aukot ammottavat suurempina ja vähän kuin uhaten ja pelotellen: uskallatko tulla? Minä uskallan, minä väännän vettä taapäin melalla. Pikku koira vikittää siltaa pitkin ja pysähtyy ja pistää kuononsa kaiteiden väliin ja vikisee ja heiluttaa häntäänsä. Ka, meidän Penni!
Hän survasi sentähden pikaria, jonka Markus hänelle ojensi, niin että tämä lankesi lattialle, ja hän huusi kiivaasti: "Minä en kilistä abbotin kuolemaksi!" "Kelvoton," huusi munkki niin kovasti kun juopumus salli. "Sinä seisot täällä keräämässä sanoja kielitelläksesi. Laita enemmän viiniä, taikka minä väännän niskasi nurin!" Hän aikoi ajaa häntä ovesta ulos, vaan hoipertui samassa lattialle.
Kohta tästä kolkan käännän, Kolkan käännän, toisen väännän Tästä tuhmasta tuvasta, Kamalasta kartanosta; Heitän tänne herttaseni, Tänne kaunoni kaotan; Suojelkohon suuri Jumala, Kaikkivalta varjelkohon, Ettei huomenna katuisi, Päivän päästä peljästyisi. Näitä outoja ovia, Veräjiä vierahia. Kosiomiehen ylistys. Kuules sie tuhannen vanha, Ja vanhin kosiomiesi!
Päivän Sana
Muut Etsivät