Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. kesäkuuta 2025
Usein utuinen äiti, Lapsen kantaja katala, Rinnan suuhun rientelevi, Nännin suuhun survoavi; Ei taia tajua panna, Eikä miehuutta lisätä Mielt' ei panna puntarilla, Kaata ei kauhalla älyä. Laulan lasta nukkumahan. Tuuti lasta, tuuti pientä, Tuuti lasta nukkumahan!
Usein utuinen minjä, Armahan anopin koissa, Kantoi suolta sammalia, Noita leipoi leiväksensä; Vesikappanen käessä, Tuota ryyppi ryypyiksensä. Usein utuinen minjä, Armahan anopin koissa, Joi pytystä pyllötteli,
Kymistä sukelsi ylös haamu, kalpea kuin kuun säde, ja sen utuinen käsi tempasi alas kostean pilven reunan, joka purjehti yötuulen mukaan. Haamu pudisteli taivaan pilviä kuin suurta sotalippua, laski sen alas maahan ja rupesi kokoamaan kaikkea verta ja kaikkia kyyneliä, joita oli juossut, ja kaikkia valitusääniä, joita oli kaikunut ennen kuolemaa.
Taas kohosi syvä huokaus hänen rinnassaan, ja ajatuksensa näkyi vähitellen siirtyvän tuonne surullisten muistojen avaruuteen. Sen ilmaisi utuinen kyynel, joka verkalleen vieri hänen kummallisesti väräjävälle poskelleen, ja ne katkonaiset, kuiskaamalla lausutut sanat, jotka milt'ei tietämättänsä luiskahtivat hänen huultensa välitse.
Mutta unelmakin, kuinka kaunis ja utuinen tahansa, voi olla harhapolku sille, jonka takana seisoo koko kansa kalevalainen.
Paimenet pahat kesällä vievät vyöni valkeaisen, ken lipiksi, ken tupeksi, kenpä marjatuohiseksi. "Use'in minun utuisen, use'in, utuisen raukan, tytöt allani asuvat, vierelläni viehkuroivat, lehvät päältä leikkelevät, varvat vastoiksi sitovat. "Use'in minä utuinen, use'in, utuinen raukka, kaaetahan kaskipuiksi, pinopuiksi pilkotahan.
Tahdotte kai Päivästä kertoa, tuosta Loistossa lännen mi asustaa, Vihaa yötä, syvyyttä tutkii? Sinnekö mieltäin taivuttaa? Min tahdotte, oi? Itä, sä yö, Uinuvat ruususet tuudit Pehmeillä tuoksupatjoillaan. Hiljaa häilyy utuinen huntu, Satujen impein verho tuo! Oi, haaveiden maa!
Vierivät vesipisarat rannalle meren sinisen, rannalta meren sinisen alle selvien vesien. Olipa sorea sotka ve'essä vilvoitteleiva rannalla meren sinisen; sanoi vanha Väinämöinen: "Usein utuinen sotka suullasi sukelteleihet alle syvien vesien, käyppä poimi kyyneleeni alta selvien vesien, annan sulle sulkaturkin."
Ja jonka silmät uteliaina tunkeutuivat tämän kaikkein pyhimmän läpi, hänen sydämessään, jos hän oli nuori, kävi iloinen vavahdus, ja hänen ajatuksissaan se utuinen joku, hänen ihanteensa tuli hänen luokseen, pani hellästi kätensä hänen kaulansa ympäri ja sanoi: pois epäilykset ja hedelmättömät seulomiset, elämä on iloinen, elämä on varma ja taattu, sen tarkotukset ovat selvät, luonnolliset.
Tiheä metsä kohoui kaikkialla; tulvivia puroja virtasi pauhaten ja kohisten harjanteilta ja ne tahtoivat paikoin katkaista häneltä tien; mutta Gunhilda ei välittänyt tiestä eikä polusta; sillä nyt sai kaikki olla miten tahansa. Hän ei tietänyt, minne mennä. Mutta kauas, kauas hän vaan halusi. Hiki valui noilta vaaleilta poskilta ja utuinen kevät-tuuli vilpastutti hänen kuumaa otsaansa.
Päivän Sana
Muut Etsivät