Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 30. kesäkuuta 2025
MARIAMNE. Mitä tahdot? CANZIO. Ettäs käännät puolestani pois sun kovan, kylmästi rangaisevan katsantos. VARRO. Herra Duello, mun veljeni poika. CANZIO. Kunnian edestä kiitos. VARRO. Murhamiehen kunnian edestä? Voi sinua! CANZIO. Hän kaatui kunniallisessa taistelossa. VARRO. Ja ylvästelet vielä, velimurhasta ylvästelet. CANZIO. Sitä en tee. VARRO. Uskonpa niin. CANZIO. Väärin, väärin!
Se kunniakseen koettaa, kun tietää ettei yhdessäkään talossa tällä viikolla lopu heinänteko, päästä ensiksi irti, vaikka on yksinään varsinaisena niittäjänä, sanoi Jertta. Hm! Uskonpa, ettei Juhani paljaasta rahapalkasta olisi noin ahne ja kaikessa kotiinpäin. Tässäkin sadeviikolla paikkasi latojen kattoja ihan itsestään. En älynnyt esittääkään.
Niin, totta puhuakseni, uskonpa sinun olevan oikeassa, Poole. Minunkin luullakseni on Harry parka murhattu, ja hänen murhaajansa Jumala yksin tiennee, mistä syystä piileilee vielä hänen huoneessaan. No, me kostamme hänelle. Huuda Bradshawia!» Nuorempi palvelija totteli kutsua hyvin kalpeana ja säikähtäneenä.
"Kuule nyt, mitä sanon," virkkoi Petronius. "En tahtonut tuhlata aikaa hukkaan. Olen tänään joutunut epäsuosioon. Oma elämäni riippuu hiuskarvan päässä ja sentähden en vähääkään saata vaikuttaa Caesariin. Uskonpa, että Caesar toimisi aivan vastoin pyyntöäni valitettavasti! Luuletko, että minä olisin kehoittanut sinua pakenemaan Lygian kanssa ja vapauttamaan hänet, jolleivät asiat olisi olleet tällä kannalla? Vähät siitä, vaikka hänen vihansa kohtaisi minua, kunhan vain sinun olisi onnistunut paeta! Mutta aivan varmaan hän tänään olisi valmiimpi suostumaan sinun pyyntöösi kuin minun pyyntööni.
Tämä hätävalhe ei minua suuresti huolettanut, sillä olihan se talonomistajalle samantekevä, asuivatko poikani Amerikassa vai autuaitten majoilla. Mutta mies toi nähtäväkseni yhtiöjärjestyksen, jossa selvällä präntillä sanottiin: "ainoastaan lapsettomille perheille." "Uskotteko sielun kuolemattomuuteen?" kysyi isännöitsijä vakavasti. "Uskonpa tietenkin."
Köysi tai pyövelin kirves ei ollut enään kaulastani kaukana. PAULI. Te pelastuitte kuitenkin. NIILO. Hän, joka mun vaaraan saattoi, mun pelasti taas. TYKO. Herra Mauno? Uskonpa hänet yleväksi mieheksi. NIILO. Sydän kultainen ja rehellinen mieli on miehellä, se vihansuopansakin myöntää täytyy.
AAPO. Uskonpa hallan käyvän tervehtimään meitä ehkä jokaisena kesänä, niinkauan kuin Sompiosuo tuolla alhaalla on sammakkojen ja karpaloin kotona. Niinpä kaiketi. Sentähden, jos mielimme tästälähin säilytellä peltoamme hallalta, niin kuivatkaamme suo, johtakaamme vesi ja kosteus sen pohjasta pois, raivaten ja kaivellen siihen ojia.
Karhomasta päästyään Janne käsin kopristeli luokoa ja sanoi: Ettekö usko, että kun nuo heinät tuossa pari tuntia remottavat hajallaan, niin ovat kuivia, ihan latoon työnnettäviä. Uskonpa hyvinkin. Kun ne ovat noin köyhkösillään, niin ei niitten tuommoisessa paisteessa tarvitse kauan olla, ennenkuin karahtavat kuiviksi.
Mutta uskonpa, jos lakkaamatta olisimme oljennelleet etelässä tuolla, vainon ja närkästyksen katkerassa ilmassa, että käyskelisimme murheen poikina nyt. Onneksemme siis heitimme kylän ja kylänmiehet; sillä nyt on tapahtunut miehissä muutos. Tässähän nyt seisomme, katsellen sovinnon suopealla silmällä tuonne kohden Toukolan kylää, ja täällä takana on meillä jalo seljänvastus.
Ainoa taito keitto-mysterioissa, jonka meidän kätevimmät naiset joskus aikovat saavuttaa, on sokuri-kakkujen leipominen. Uskonpa että he, kun aikovat mennä naimisiin, paistavat tuollaisen kakun ja valmistavat jonkun salaatin, jonka niin ja näin tehtyänsä pitävät itsensä kypsyneinä vaimon ja äidin tärkeään ammattiin, josta nykyaikaan niin paljon puhutaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät