Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. kesäkuuta 2025
Olinpa kovin lapsikas peljätessä mennäkseni kotiin, niinkuin tarvitsisi minun se tehdä. Koto jääköön hiiteen! Mailma on avara ja leipää löytyy joka haaralla. ANTRES. Käy koreasti kotiis vaan, Esko, se on sulta paras! ESKO. Ei tuumaakaan enään kotoa kohden, vaan tästä käännyn ympäri ja vaellan kauvas, kauvemmas vielä kuin se etäinen kulta-nummi, jonka pappilan mamsselli näki unissansa.
Mutta sieltä vedetään hänet jälleen ylös, koskapa hän unissansa tuntee jonkun valon liikkuvan edestakaisin silmiensä ohi ja kuulee ohuen terävän äänen vihlaisevan korvaansa: »Herbert!... Herbert!...» »Häh! Mitä nyt?... Kuka se on?...» »Hyvä jumala, elkää toki huutako!... Minä se olen, Colette vain.» Se oli todellakin Colette.
Miks pikku Ailill' unta tuossa nähden Niin suloisess' on hymyilyssä suu? Mik' ihana niin näky lie, mintähden Se hymyilee? Mi silmiin heijastuu? Kai enkelit on vierahina sillä, Tai taivahass' on unissansa hän! Kai henki pienen liikkuu ylhäisillä Noill' asunnoilla iki-elämän!
Spenlow oli unissansa champagnesta kunnia maalle, joka synnytti rypäleen, rypäleelle, joka tuotti viinin, auringolle, joka kypsensi sen, ja kauppiaalle, joka väärensi sen! ja nukkui sitkeästi yhdessä vaunun-nurkassa, ratsastin minä vaunujen vieressä ja puhuttelin Doraa.
CAESAR. Tän' yön' ei taivas eikä maa saa rauhaa; Calpurnia kolmast' unissansa huusi: "Avuksi! Caesar murhataan!" Ken siellä? PALVELIJA. Mun herrani! CAESAR. Sa käske pappein oiti uhrata, Ja tieto tuo, kuink' onnistuupi taika. PALVELIJA. Ma teen sen, herra. CALPURNIA. Mit'aiot, Caesar? Lähdetkö sä ulos? Et huoneestas saa tänään liikahtaa. CAESAR. Caesarin täytyy mennä.
Ja sitten seuras aika niin kolkko, sumuinen, Ja yhä Suomi sortui poluilta isien, Ja hurmevuohon hukkui jo joukko jumalain, Ei maassa sorretussa soi ääni laulajain. Ja yhä Suomen peittää verinen vainon-yö, Ja vihamiehen kalpa sen lapset yhä lyö, Sen lapset nälkä tappaa, ne perii vieras maa: Heit' unissansa Suomi se surren vaikertaa.
»Se nainen ei rakasta mitään, sanon minä, ei edes omaa poikaansa!... Jos hän rakastaisi pikku prinssiä, ei hän tätä tuollaiselle raakimukselle uskoisi!... Hän ihan menehtyy rasituksesta, tuo pikku poloinen!... Yölläkin ... nukkuessansa lukee hän ulkoa latinaa ja kaikellaista ... unissansa, kertoi markisitar minulle... Kuningatar on aina läsnä oppitunnilla... Kahden peittovat he nyt tuota poloista ... tehdäksensä hänestä kuninkaan!
Hetken perästä hän ikäänkuin unissansa käänsihen siten, että puukontuppi, joka oli ollut hänen allansa, tuli esille. Nyt hän selvästi siristeli silmiänsä. Nopsalla liikkeellä yritin saada hänen puukkonsa temmatuksi tupesta.
Eeli nukkui ja oli kuulevanansa Väinön vienon ja kauniin tenorin laulavan: "Hiljaa, hän nukkuu jo"; Emma ei saanut unta silmiinsä; hän muisteli kaikkia mitä Onni Leino oli sanonut hänelle, ja kaikkia niitä merkityksellisiä katseita, jotka olivat sanoja seuranneet. Selma taasen tanssi unissansa Arvon kanssa. Vuotta myöhemmin. Kirje Selma Sauriolta Emma Luodolle. Helsingissä, 10 p. toukok. 18
Päivän Sana
Muut Etsivät