Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. toukokuuta 2025
Kun kevät kaikki pukee, verhottaapi, Ja lapset liehuu kilvan leikissänsä, Välistä Valvas sulan pudottaapi Suurista valkoisista siivistänsä. Se sulka lumott' on, ken kirjoittaapi Kynällä sillä, hänpä tietämättä Numerot, kaavat, säännöt unhottaapi, Mut sadut, runot syntyy empimättä.
Rintaan voimakkaasen nojauupi Immyt hienon hento, ihanainen Silmissänsä autuus kuvastuupi Tällä hetkellä hän vain on nainen: Murheet maailman hän unhottaapi, Noin kun uinahtaa hän tuossa saapi Sulhon rintaa vasten. Elo autuasten Tunteen täysi valta yksin on.
Vapauden kultahe'elmät on hurmeella ostetut, Vapauden kultakukkaiset verell' on kastetut, Mut kaikki moiset sankarit ne raivaajoita on, Nimensä heidän säilyttääkin muiston Pantheon! Rintaan voimakkaasen nojauupi immyt hienon hento, ihanainen, silmissänsä autuus kuvastuupi tällä hetkellä hän vain on nainen: murheet maailman hän unhottaapi, noin kuin uinahtaa hän tuossa saapi sulhon rintaa vasten.
AKSEL. Vihamiestän'? Häneen Uhalla selin käännyin; hädäss' on Nyt kuninkaani, henken' alttiiks antaa Mun hälle tulee. WILHELM. Henkes isänmaalle Sun tulee altistaa, ei Hakonille. Norjanko hyväks luulet puoltavas Tuot' uppihurjaa, joka himoin tähden Velvollisuudet kaikki rikkoo, joka Väh'arvoisina pitää siveyden Ja alamaisen oikeuden, joka Yleisen hyvän ihan unhottaapi Omansa vuoks? Ei, Aksel!
Ja mitkä lahjat hän meiltä saapi? Murheita, jotka hän unhottaapi, ja kylmän lemmen, min monet jakaa, ja hoivaa hiukkasen aikain takaa; hän meit' ei nää edes lohtunaan, kun yksin viettävi vanhuuttaan. Mut teillä maailman liukkahilla hän seuraa lastahan aatoksilla, ja eksyksissa kun harhailemme, hän huutaa taivasta turvaksemme ja onnen polkuja ikuisen valaisee uskolla Kristuksen.
Harzin vuoristossa elok. 1889. Rintaan voimakkaasen nojauupi immyt hienon hento, ihanainen, silmissänsä autuus kuvastuupi tällä hetkellä hän vain on nainen: murheet maailman hän unhottaapi, noin kuin uinahtaa hän tuossa saapi sulhon rintaa vasten. Elo autuasten tunteen täysi valta yksin on.
Oon onnekas! kun elon aamu haipuu, Mun huoltan' hellä kannel lieventää; Jos kädestäni kannel kulta vaipuu, Sen lohdutteeksi ehkä maine jää; Vaan maineen kieli jos mun unhottaapi, Jälille jää mun tyttön' armahin; Ja silmistäin jos hänki katoaapi, Jää entis-onnen muisto kuitenkin. Kohtaus.
Päivän Sana
Muut Etsivät