Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. lokakuuta 2025
Mutta ei liikahtanut nukkuja, vaikka messinkirenkaat kepin päässä helisivät ja vaikka jo Jouko ja Kuismakin muiden yhä lähenevään lauluun yhtyivät. Ei liikahtanut vielä sittenkään, kun kaikki metsämiehet kaaressa seisten pesän edessä kohottivat isoäänisen huudon otusta unestaan nousemaan manaten.
Tuo teot suuret kunniaa; Tok' viedä voivat muuhun, Ja Ilkan tietä suorimpaa Ne veivät hirsipuuhun. Mut varmaan Ilkan neuvo tää Viel' elää kansan suussa: Kauniimpi orjan elämää On kuolo hirsipuussa. Ja Suomen kansa nousi, havahtui unestaan Kun uuden ajan henki puhalti yli maan Nyt ajan aaltoloille loi katseen himmeän: Ol' outoa min kaikki silmissä heräävän.
Hän ei koskaan ollut nähnyt hänen kasvoissaan niin tyyntä ja rauhallista ilmettä, ja hänen kävi melkein sääli herättää häntä hänen suloisesta unestaan. Hiljaa hän kuitenkin koski hänen käteensä; se oli kylmä. Sydänhalvaus oli vähää sitä ennen tuskattomasti sammuttanut hänen elämänsä.
Ylellisyyteen ja turhuuteen tuhlaatte empimättä runsaita rikkauksianne, vaan sydäntä teillä on tinkimään työmieheltä palkkaansa niin alhaiseksi kuin suinkin voitte saada... Kuka tiesi kuinka pitkältä olisi tätä ripitystä kestänyt, jollei sairas olisi herännyt unestaan, johon hän oli vaipunut ennen vieraitten tuloa, ja alkanut tuskin kuuluvalla äänellä tahtoa suunkostuketta.
He löivät vetoa siitä, kuka heistä saisi sattumaan siihen, ja nyt alkoi piiritys, kuin jos Swart olisi ollut Sevastopoli ja hänen nenänsä sangen tärkeä paikka siinä. Kaikkia hulluuksia ne ylioppilaat sentään keksivätkin! Hei! nyt toinen heistä heitti ison savenpalan ihan vasten Swartin paksua, kaunista nenää, ja Swart säpsähti unestaan ja rupesi aivastamaan.
Mutta nyt, kun Thinka oli myönyt itsensä kullan ja kiillon edestä, nyt ei hän enää luottanut keneenkään koko maailmassa!... Hänellä oli ainoastaan yksi sydän, eikä kahta; mutta onnettominta oli, sen hän itse parhaiten tiesi, että Thinkallakin oli samoin... "Hyi! mielestäni sinä huokasit niin syvään", sanoi kapteeni, herättyään unestaan, "se tulee siitä, että makasin selälläni...
Hän herätti Pekan sikeimmästä unestaan ja silmät vesikiehteissä pyysi hartaasti, että Pekka lähtisi karkulaista etsimään. Pekka lupasikin mielellään lähteä ja ottaa Tiinan toverikseen. Sikke-muorikin oli kesken uniansa herännyt ja sanoi pelkäävänsä pojan olevan metsäpeitossa.
Ja hänestä tuntui, että hän taas makasi autiossa erämaassa baltien hautapatsaan portailla, että hänen takaansa kuului taas kahinaa ja että kivien suojasta tuli vaippaan puettu vartalo yhä lähemmäksi häntä. Hänen kurkkuaan ahdisti, hän oli tukehtumaisillaan. Tuska puristi hänen sydämensä kokoon, kauhuissaan hän heräsi unestaan ja nousi istumaan vuoteelleen katsellen ympärilleen.
Kevään tullen, kun kirret kankailta sulavat, kun mahla puun suoniin kihahtaa ja lehti luomensa aukaisee, herää haltijakin eloon talvisesta unestaan, virkoo kuin perhonen ja pyrkii siivilleen. Ja silloin on sillä nälkä ja jano pitkän paaston jälkeen ja silloin se vaatii uhrinsa ja otollisin mielin sen vastaanottaa. Silloin on suurien kevätuhrien aika.
Tätä pientä, uskollista luontokappaletta Nikolo oikein hartaasti rakasti: ensimmäinen ääni hänen viulustansa huusi sen hnoneesen ja vasta viimmeisen sointeen vaiettua se havahti suloisesta horrostilastansa, ihmeellisen hurmaavaisesta unestaan, johon se tenhosävelistä joutui.
Päivän Sana
Muut Etsivät