United States or Brazil ? Vote for the TOP Country of the Week !
Minulle ja Ahokkaalle laittoi kalastajan muori vuoteen tuvan peränurkassa olevaan sänkyyn. Luettuani tavallisen ehtoorukoukseni paneuduin levolle ja vaivuin kohta sikeään uneen. Aamuyöstä näin hyvin selkeätä unta. Olin olevinani kotona Käkisalmessa, äiti kehräsi villoja ja minä, vallaton poikanaskali, loikoilin selälläni penkillä.
Mutta nyt, kun Thinka oli myönyt itsensä kullan ja kiillon edestä, nyt ei hän enää luottanut keneenkään koko maailmassa!... Hänellä oli ainoastaan yksi sydän, eikä kahta; mutta onnettominta oli, sen hän itse parhaiten tiesi, että Thinkallakin oli samoin... "Hyi! mielestäni sinä huokasit niin syvään", sanoi kapteeni, herättyään unestaan, "se tulee siitä, että makasin selälläni...
Ota se vastaan sellaisena kuin se annetaan! Ja levätessäni siinä selälläni puhtaitten, pyhiksi muutettujen lakanain välissä, minä piirustan kylmästi, rauhallisesti ja ivansekaisella ylenkatseella säännöllisen kuvan tulevaisuudestani. Se on väritön ja mehuton kuvio kuivia linjoja, niinkuin viivoittimella vedettyjä, samanlainen kuin minun nykyinen mielentilanikin.
Olin aivan uuvuksissa. Kolme tuntia olin maannut aivan kuin muserrettuna, hengittämättä, uneksimatta. Liiallinen väsymys oli herättänyt minut. Nyt, maatessani selälläni, silmät avoinna, ajattelin, katsellen yöhön, tuota tappelua, tuota murhaamista, jota nouseva aurinko tulisi valaisemaan.
Pois henkeni kaupalla, pois, maksoi mitä maksoi, vankeudesta vieraalla maalla! Pudottauduin kuin varkain ratapenkereitä kinokseen junasta, joka oli ajanut pysäkin ohitse, kauas sen laiturin sillasta. Seisoin siinä, kunnes se oli kadonnut, punaisen tulen sammumistaan sammuessa kaukaisuuteen. Olen selälläni suksien päällä saarekkeessa peltojen keskellä, huurteisen koivun alla.
Likellä alipäätä joku kaatui ja kukertui alas. Joku muu sanoi, että se oli Copperfield. Minä suutuin tästä väärästä ilmoituksesta, siksi kuin havaitsin itseni makaavan selälläni porstuassa ja rupesin ajattelemaan, että siinä oli jotakin perää. Kovin sumuinen ilta ja isot kehät katulamppujen ympärillä! Minä pidin sitä kylmänä.
Hetkisen loikoiltuani selälläni, mietiskellen ihmiselämän oikkuja ja odottamattomia äkkikäänteitä, kuulen oven yläosassa olevan pienen ja pyöreän tirkistyslasin kannen ripsahtavan, samalla kuin lasin takana vilahtaa vartian silmä. Siten todettuaan, että minä olen asettunut jo levolle, napsauttaa hän sähkölampun sammuksiin. On jo aamupuoli yötä ja samearuutuisesta akkunasta kajastaa päivänvalo.
Siihen ei kukaan vastannut mitään, kaikki näyttivät olevan tyytyväiset tuomioonsa, sammuttivat päreen ja panivat maata. Minäkin olin taas entisellä paikallani uunin päällä ja koetin selälläni maaten saada unta silmiini, vaikkei siitä tahtonut tulla mitään. Kuitenkin vaivuin viimeinkin unen horroksiin, mutta samassa kuului kirkon kellon läppääminen tapulista, joka säikäytti minun aivan hereilleni.