Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. kesäkuuta 2025
Kuinka oli mahdollista, ett'ei hän ennemmin ollut sitä huomannut kuinka oli mahdollista, että viimeinenkin tähde Bengtin nuoruudesta unelma, joka vielä oli tallella suloisista kevätpäivistä, jolloin Ester hänessä oli nähnyt maallisen ihanteensa kuinka se noin oli ikäänkuin hiipinyt pois, hänen näkemättään ja ilman että hän oli saanut sanoa sille jäähyväiset?
MARGAREETA. Ja valekuningattareks sun sanoin, Ett' olit vallastani kurja varjo, Mun olentoni pelkkä jälkikuva, Valeohjelma vaan julmaan näytelmään, Vivuttu ylös, syöstäväksi maahan, Emo, jok' ivakseen sai kauniit pojat, Unelma entuudestas, kirjolippu Jokaisen vaara-iskun maaliks pantu, Vaan korkeuden kare, kupla, kyltti, Vaan suotta-kuningatar näyttämöllä. Miss' on nyt miehesi? Ja veljes missä?
Ei, pysy istumassa. Minä pyydän sinua, Kroll. *Kroll*. Mitä sillä tarkoitat. Minä en ymmärrä sinua. Puhu toki suoraan! *Rosmer*. Sielussani on herännyt uusi kesä. Uusi nuoruuden unelma. Ja siksi olen minä nyt samalla puolella . *Kroll*. Millä millä puolella olet? *Rosmer*. Sillä, millä sinun lapsesikin ovat. *Kroll*. Sinä? Sinä? Sehän on mahdotonta! Millä puolella sinä olet, sanoit.
"Kokonaisen kansan voi vallata hullu rakkauden unelma, suloinen turmioon johtava mielettömyys yhtä hyvin kuin yhtä hyvin kuin yksityisen ihmisen. Niin, Camilla. Sydämessä on voima, joka on väkevämpi kuin järki ja tahto ja joka vie meidät avoimin silmin perikatoon. Mutta sinä et sitä tunne. Ja suotakoon, ettet tulisi sitä koskaan tuntemaankaan. Hyvästi."
Tämä oli kuin ihana unelma, oli kuin olisi hän vaeltanut vieraassa maassa, missä kaikki oli auringonpaistetta, iloa ja laulua. Esirippu nousi jälleen. »Kuules, Frits», sanoi Kalle, »tämä on sama kappale kuin se, minkä me näimme Strelitzissä silloin, kun olimme vähällä taittaa niskamme. Tuo pitkähameinen tuolla on sama kuin siellä, ja tuo pienempi, joka on niin lystikkään näköinen, on myös sama.
Tämä oli kuin kaunis unelma, kuin jos hän olisi vaeltanut vieraassa maassa, jossa kaikki oli auringonpaistetta, laulua ja iloa. Esiriippu taasen poistui. "Kuules Frits", sanoi Kalle, "tämä on sama kappale kuin se minkä näimme Strelitsissä, kuin me olimme vähällä taittaa niskamme. Tuo pitkähameinen tuolla on sama kuin sielläkin, ja se pienempi, joka on niin lystin näköinen, on myös sama.
Musta, kolkko, kamala oli edellinen, jossa sinun kuvasi, Maria, hetken aurinkona loisti, mutta joka, kun tuo aurinko pilveen kätkeysi, yhä enemmän musteni. Siihen ei sovi verrata taistelua ja meteliä luonnossa, joka hirmuisesti valtasi kaikki, silloin kun tuon auringon sammuneeksi luulin. Ei! Elävänä olin minä silloin kuollut. Se aika on muistossani nyt kuin julma, hirmuinen unelma.
Mentyänsä useiden tyhjäin salien ja kamarien läpi, tuli hän erääsen sisäiseen pihaan, jossa eräs vanha Maurilainen kaivo tarkistutti hänen huomiotansa. Hän seisahtui hetkisen ajaksi, sillä muisto paikasta heräsi kuin unelma hänen sielussaan. "Kuulkaapas," sanoi hän, "kuka on ennen asunut tässä kartanossa?"
Me julistamme liiton uudistetuksi ja, jättäen Babelin verisen kohtalonsa nojaan, lähdemme Sionin luo!" "Sion, hänen nuoruutensa unelma, Sion!" "Te epäilette?" "Kuningas taikka ei, hän on Herran voideltu. Tuleeko tämän käden, joka vuodatti öljyn hänen pyhän päänsä päälle, pestä pois tuo balsamisinetti hänen omalla verellänsä? Tuleeko minun surmata hänet?
Mun muistojeni satama Ja toivojeni unelma, Sun eestä rukoilen: Sun voimat nuoret varttukoot Ja lastes' kautta karttukoot, He kilvaten sua suojelkoot Sa Suomi suloinen!" KEV
Päivän Sana
Muut Etsivät