Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. toukokuuta 2025
Konsa päivän purppurliekit väikkyy, Tenhoten meit', usvat kultaa läikkyy, Kukka tenhoo piillen umpussaan; Vaan kun päivän armas leimu vaipuu, Multaa kultaamasta hohde haipuu, Silloin tähditelty taivas loistaa Katoomattomalla kaunollaan. Niin, kons' elon ilta hämärtääpi, Sielun taakse maiset murheet jääpi, Ja sen taivas kirkas aukenee; Käykö raskaaks' jättää elon päivää?
Ma istun, lähde, reunallas Ja pilviä katselen, Kuin vaihtelee ne kalvossas Johdosta ylhäisen. Kas, ruskopilvi hohtaa niin, Kuin ruusu umpussaan. Hyvästi! palaamattomiin Se läksi matkojaan. Vaan tuossa toinen uudelleen Kirkkaammin kiiltelee. Ah! yhtä kiirelentoinen Se kauas hälvenee. Taas yks! S'ei mieli rientohon. Raskaana vieriää; Vaan, lähde, synkkä pilvi on Ja sun se synkistää.
Se on nukkuva lapsi vuoteessaan, nelitoistavuotias, melkein nainen. Häness' on vielä kaikki umpussaan. Pien' enkeli, lähellä valvovainen, ei tiedä, veljekskö tytön hän luotu vai lemmityn osako hänelle suotu. Tytön pitkät hiukset on valtoinansa ja ristiä kaulanauhassansa hän puristaa kuin todistaen, hän että on nukkunut rukoillen. Hän nukkuu. Oi nähkää! Mi puhtaus hänen otsallansa, mi kauneus!
Päivän Sana
Muut Etsivät