Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. lokakuuta 2025
Koko joukko oli työntäytynyt tupaan... Ja nyt huomasivat he jo Antinkin, joka imi piippuaan oven pielessä rahtilaisjoukon takana. Se oli ällistys! Ensi aluksi eivät tulijat voineet puhua, paitsi tyrmistynyt Kenonen kirosi ja sanoi: »Voi taivaallinen! Ihalaisen syötävähän se on täällä!» Seurasi sitte vaitiolo. Antti vain mulautti silmiänsä. Ilmassa oli ukkosta, oikeata Liperin ukkosta.
"Rakastaa meitä!" toisti Galdus pitkäänsä. "Niin." "Minä en ymmärrä. Jumala lähettää ukkosen ja salaman ja raju-ilmat ja myrskyt. Kuinka hän voi rakastaa meitä? Kun kuulen ukkosen jyrinän, pelkään minä häntä kaikkein enimmän." "Mutta minä", sanoi Markus, "en pelkää ensinkään, sillä minä tiedän, kuinka hyvä hän on. Miksi ukkosta pelkäisin?
Hänellä olikin liikanimi "olympolainen", ja hänen sanottiin kantavan kielellään ukonnuolta ja ukkosta. Puoluevihan sokasemana saattoi Perikles suurta vastustajaansa Kimonia kohtaan aikaan maanpakoon tuomion. Mutta kun kansa Tanagran tappion jälkeen toivoi Kimonia takaisin, silloin Perikles itse ehdotti hänen kutsumistansa.
Jos olisi minulla aikaa katsahtaa valtiollisiin ilmoituksiin, niin saattaisin teidät hämmästyksiin. No niin, tohtori, niinkuin tahdotte... Saammehan nähdä. Ettehän toki peljänne ukkosta? Minäkö? huudahti tohtori. Ukkonen, se on minun ystäväni, onpa vielä enempikin, se on lääkärini. Lääkärinnekö? Tottapa on!
Kristian, joka piti hänen kättänsä omassa kädessään, kostutti sitä, niinkun ennenkin, kyyneleillänsä, ja eräs vanha lääkäri oli nytkin sängyn vieressä. Sitä paitsi oli neljäskin henki läsnä, hänen lapsuutensa hellä hoitajatar, vanha Märta. Hän oli jonkun matkan päässä sängystä polvillansa ja rukoili Jumalaa poistamaan sitä vihan ukkosta, joka näytti lentelevän jalon Akselinpojan huoneen päällä.
Emme saa unohtaa Siinain ukkosta Taborin ihanan sanoman vuoksi sillä molemmat kuuluvat Jumalan pelastusajatukseen!" Ester kääntyi nopeasti poispäin peittääkseen hymyä. Vähän helvettiä ja ukkosta ja vihaa täytyi Bengtin saada sekottaa valoisimpaankin kuvaan Jumalan rakkaudesta!
Tuo nuori tyttö, joka oli Liisin hoitajana, pelkäsi ukkosta eikä sen vuoksi seurannut meitä. Pian sain katua myöntyväisyyttäni, Tuskin olimme ennättäneet tuohon raivoavaan luontoon, ennenkuin Liisi riisti itsensä minusta irti, juoksi muutaman askeleen eteenpäin ja seisattui sitten, huutaen äänellä, joka oli kerskaavan ja mielettömän iloinen. Tämä oli kamalan ihana näytös.
Tänne mennään! virkkaa hän ja lähtee nousemaan vuoripolkua ylös uhrivuorelle. Yhä raskaammaksi ja hikevämmäksi on käynyt ilma. Ukkosta ja sadetta piilevät linnut ovat vaiti, eikä kuulu muuta kuin kuikan huuto jostakin kaukaa suurilta seliltä. On kuitenkin outoa suhinaa ilmassa ja puissa, joiden latvat aiheettomasti humahtavat, ja kaukana jossakin myrähtelee lähenevä ukkonen.
Valvoi Inkeri kammiossaan, eessä silmien iskee, lyö, tyttö seisovi hurmiossaan, ei hän ukkosta pelkää; silloin puiston polkua nousee mies, hän, tuo itketty talvi-illoin, josta vain sydän neidon ties.
Myrskyä, ukkosta, pelkoa, kauhua paatumusta, osoittivat nyt ne villit katseet, joita kovasti kahlehdittu vanki loi ympärilleen; olisipa luullut toisen maalarin käyneen siveltimellään pilaamassa tuota Luojan alkuperäistä työtä ja niinpä oli käynytkin. Hän oli vangin kasvoihin uurtanut nuot syvät, kolkot ja säännöttömät va'ot, jotka hänet tekivät niin inhottavan ja villin näköiseksi.
Päivän Sana
Muut Etsivät