Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. lokakuuta 2025
Pitäisi papan kuitenkin muistaa, mitä on itse sanonut, viimeksi tänä aamuna tuossa aidan takana.... Ja mitä se muuten kuuluu tähän, mitenkä olisi tehty tai jätetty tekemättä, jos ei olisi ollut ruumista, koska siinä kerran oli ruumis? Ei siinä ollut mitään ruumista! hönkäisi ukki. Eikö ollut ruumista?
Rannalla seisoivat kaikki muut paitse ukki, katsellen outoa näkyä, kun äiti tähän aikaan päivästä, ennen kahvinkeittoansa, tulee ulkoa mereltä, soutaen kuin henkensä kaupalla. Mistä sinä tulet? Onko siellä mitään? Oletko nähnyt meressä mitään? Vasta tupaan tultuaan suvaitsi Söderlingska virkkaa jotain. Antakaa minulle jotain, mitä tahansa, että saan pahan pois suustani ... onko teillä jo kahvia?
Minä en tahdo häntä häätää, kun arentinsa kerran maksaa, mutta kun saari on sinun, niin annat Korsulle semmoisen potkun, että hänestä pääset!» Kuka on Korsu? Naapuri ... tuossa toisessa päässä saaren, sanoi Söderling. Maailman suurin roisto! Verkkovaras! Salakalastaja! Sala-ampuja! Merirosvo! Ruumiinryöstäjä! puhkesi ukki.
Kyllä äiti ymmärtää, että minä en voi pitää ruumiilta ryöstämiäni rahoja. Nakkaa ne sitten herran nimessä takaisin mereen! Semmoiset rahat! Te olette hulluja! kuului ukki henkäisevän. Niin juuri! vahvisti Hanna. Pitäkää te suunne ja antakaa minun puhua lasten kanssa! tiuskaisi taas Söderlingska.
Ja toisella yhtä isolla liikkeellä hän tempasi lypsinkiulun astiahyllyltä. Käännä lehti, Kalle, sanoi ukki. Lue, mitä siinä vielä seisoo. Emma, elähän mene. Lehmä on lypsämättä. Kuulehan kuitenkin, ennenkuin menet.
Luulee vielä, mitä luulee. Luulkoon. Ei sieltä mitään tule ... ei ole tullut eikä tule. Vaikkei tulisikaan, hauska sitä on sentään aina kuvitella, sanoi Kalle, joka oli tullut Hannan kanssa tupaan. Kuvitella! puuskahti Hanna. Kuvittelemista, sitä sinä osaat. Syntyi jurottava hiljaisuus. Innostuksen ja huumauksen sijaan oli yhtäkkiä tullut kuin ujostus ja pettymys jostakin. Pthyi! sylkäisi ukki.
Pasanen kuunteli ukin tarinata niin hartaasti, että pudotti tuohisropposen, jolla hän joi, järveen ja sitä kiinni tavoitellessaan oli mennä itse jälestä. Nyt sen pahuus vei, virkkoi hän. Vieköön tuollaisen astian, sanoi ukki. Hyvä, kun et itse mennyt. Mulle sattui kerran somasti, alkoi ukki taas jorrittaa. Teille sen suhahdan, ette ole kylän kelloja.
Ei tässä ole kuin vähän ylöspanoja, sanoi Sylvi. Viijalle kahvia antaessaan selitti emäntä: Se on tuo meidän ukki tullut niin laiskaksi, ettei mitään kirjoita ylös, kun vaan Petu joutui. Sitä se aina hakee vähäisimpiinkin tarpeisiin. Tuo meidän vanhin poika Vesteri sai vielä olla rauhassa, vaan nyt ne ovat Petun varassa kaikki nuo.
Suursaaren juoppo pappi sanoi minulle kerran, että taivaassa ei tarvitse rahaa, koska siellä saa kaikki ilmaiseksi, mutta rahalla ei mitään, ja helvetissä on niin helvetin paljon rahaa, ettei siellä rahalla ole mitään arvoa. Pappa.... Ukki....
Sitten puhkahutti Söderlingska: Ja sen sinun erehdyksesi tähden annettiin siis pois kaikki, mikä olisi voitu muuten pitää? Juuri niin! ilkkui ukki. Mitenkä? Söderling kysyi, vaikka alkoi jo ymmärtää. Totta kai!
Päivän Sana
Muut Etsivät