Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. heinäkuuta 2025
Samana iltana lähdimme me, isäni ja minä, vaan veljeni jäi ja uhkamielisenä jäikin. Hän sai Tatjanansa, tuon elämänsä pahanhengen. Isäni kirous alkoi heti kantaa hedelmiä. Tatjana petti veli parkani, katkeroitti jokaisen hänen elämänsä hetken niin, että hän syöksi viimein vaimonsa turmioon, sitte kun oli häneen vaihtanut isänmaansa, kunniansa, uskonsa ja kaikki mitä ihmisellä on pyhää.
Me menimme porstuaan ja katselimme pihaan päin olevasta ikkunasta. Ulaanit ratsastivat juuri pihaan ja heidän keskellään näin minä Oton kalpeana ja uhkamielisenä. Isäni huudahti kiihkeästi ja riensi pihalle. Tämähän oli kauheata. Jos Otto todellakin oli ampunut preussiläisiä ja se olisi ollut hyvin hänen kaltaistaan, niin niin, minä en uskaltanut ajatellakaan seurauksia.
Hän koki toki vielä pitää puoliansa, väittäen uhkamielisenä: "En minä usko, jotta se siitä sotkeutuisi tässä Tohmajärven kirkossa... Kun häntä sitä virren paholaista oikein kurkun täydeltä lukkari veteleisi, niin jotta akkojen korvat menisivät lumpeen, niin ei siitä saisi selvää ylä- vaiko alaääniä siinä on... Kunhan on vain ääntä."
Vähitellen kokoutui pajaan ja pajan edustalle joukko kylän miehiä ikäänkuin nyt olisi ollut joutilas vapaapäivä, jolloin ei kenelläkään ole mitään tekemistä. Siinä oli kylästä isäntämiehiä ja mäeltä mökin miehiä. Viime yö oli painanut jokaisen kasvoille leimansa. Ja kun siinä juteltiin hallan tekemästä tuhosta, ilmeni vaikutus toisissa uhkamielisenä kiukkuna, toisissa jo murtavana epätoivona.
Hän nuuskasi tuon tuostakin, milloin pilkallisesti pudistellen päätään, milloin nyökäyttäen sitä uhkamielisenä. Seuraavana aamuna me olimme Brandenburgin lähitteillä läksi sotajoukko liikkeelle. Kaarlo Suuri, uljaana kuin roomalainen imperaatori, ratsasti etunenässä. Hänen rinnallaan ratsastin minä kovasuisen hevosen seljässä.
Tätä kesti kuitenkin vaan silmänräpäys taas hän nosti päänsä pystyyn ja katseli uhkamielisenä eteenpäin äärettömään erämaahan ja kevein askelin kulki hän polutonta uraansa, nähtävästi iloisena ikäänkuin härmäiset puut olisivat olleet hiirenkorvalla, ja kuin kalliolta alas syöksevä, sumupeittoinen puro olisi ollut virvoittava lähteen silmä suvella.
Ell'ei hän ole oikea kivi, pitää tyttären rukouksen häntä liikuttaman, tyttären, joka ennen kaikkia tahtoo nähdä isänsä onnellisena... Minä en kuitenkaan koskaan ennen peljännyt Claudiusta niin paljon kuin silloin väristen ja rukoilevaisena astuessani vilpoiseen, kolkkoon etehiseen, josta äsken läksin uhkamielisenä ja uppiniskaisena. Mutta eteenpäin! Sen täytyi tapahtua!
Edvard haki silmillään vaan vielä Marttaa. Martta seisoi yhä sisäoven luona ja katsoi suoraan hänen silmiinsä. Oli hyvin kalpea. Hänen suuret, auenneet silmänsä ilmaisivat uteliaisuutta, hämmästystä ja kauhua, niinkuin lapsen silmät, jolle on kerrottu hirvittävä satu. Edvard oli lukevinaan niistä tuomionsa: Semmoinenko sinä olitkin! odotin sinulta nöyrtymystä, ja sinä tulet uhkamielisenä! Hyvästi!
Hänellä oli sirosti koristeltu puumiekka kädessään ja hän kohotti sen uhkaavasti päin tummaihoista orjaa, joka niska kyyryssä ja kädet nyrkissä seisoi uhkamielisenä hänen edessään. "Mikä hätänä?" kysyi Vakis uudestaan astuen kynnyksen yli. "Päistärikkö ei ole taaskaan saanut juotavaa ja katsos vain, kaksi paarmaa on imeytynyt sen lavan yläosaan, minne se ei ulotu harjallaan enkä minä kädelläni.
Ei odottanut vanha kapellimestari enää... Jo kauan hän oli aikonut matkustaa poikansa luo Pietariin, nyt hän sen päätti tehdä ja tekikin. Mutta myöhään oli se sittenkin. Poika oli kadonnut ... viulunsa vain oli mukaansa ottanut, muut tavaransa myönyt ... oli nähty humalapäisenä rehjastelevan ... siivotonna ja uhkamielisenä ... ja sitten ei missään ... ei missään!
Päivän Sana
Muut Etsivät