Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. heinäkuuta 2025
Uhkamielisenä käveli hän katua ja kulkeutui mäkeen päin. Eihän hänen tarvitse mäkeen mennä, jos sinnepäin meneekin, ja mitä sitten, jos meneekin, eihän siellä Jori ole... Onhan siellä muitakin, jotka laskettavat. Mutta samassa ei haluttanutkaan mäkeen, kun ajatteli, ettei siellä Jori ole, ja hän kääntyi lähelle tultuaan toisaalle päin.
Yksi ja toinen seurakuntalaisista heitti syrjäsilmäyksiä opettajan penkkiin; harvat tunsivat vielä uutta opettajatarta, mutta Rautio kun katsoi sinne, niin huomasi hän, että tämä ikäänkuin uhkamielisenä kohotti päätään ja ylpeästi katseli ympärilleen.
Saara nousi. Kalpeana ja uhkamielisenä hän katseli laamannia suurilla silmillään; tämä samaten tahdon voiman ja vakavuuden ilme kasvoissaan. He näyttivät molemmat koettavan katseillaan tunkeutua toistensa sisimpään ja kummankin tahto mitteli voimiaan äänettömässä taistelussa.
Vihdoin alkoi mamma puhua. No, Henrik ja Uuno, kertokaapa nyt jotain matkaltanne. Mitä, tuntuiko pitkältä? Alina nousi yhtäkkiä, ja pyöräyttäen itseänsä kantapäällään, aivan kuin uhkamielisenä tai suuttuneena, läksi sisälle paiskaten jälkeensä sisäoven jotenkin kovasti. Mamma katsahti Johannekseen ja kohautti hiukan olkapäitään.
Mutta uhkamielisenä, voimaansa ja taitoonsa luottaen astui hän sitte paljain miekoin vastustajansa eteen, jonka kohtalo nyt, niinkuin hän toivoi, oli hänen kädessänsä; hän oli iloissaan, kun edes sai kostaa Fredrikille, vaikka kyllä Bertta oli nyt häneltä ainiaaksi kadonnut. Ylimäisen taistelutuomarin merkistä alkoi ottelu.
Uhkamielisenä päätti hän kahden vuoden perästä menevänsä kouluun, vaikka mikä olisi, eikä pidä enää lyhyttä hametta kotonaankaan ja on muutenkin niinkuin aikuiset tytöt: olivathan nuo jotkut muutkin niin. Mutta miten hän olisi niinkuin aikuiset tytöt, ei hän sitten tiennytkään ja kun sattui joskus yhteen jonkun aikuisemman kanssa, tunsi hän olevansa koulua käymätön ja vähäarvoinen mielestään.
Ei hän ottanut enää tunnustaakseen mitään sovinnaisia siteitä, vaan aivan kuin uhkamielisenä jokapaikassa nousi sovinnaisuutta vastaan ja päihtyneen hillittömillä teoilla pilasi auttamattomasti mainettansa. Isä ryhtyi laajoihin, kaltaisiinsa toimenpiteihin tämän onnettomuuden ehkäisemiseksi.
Ensin ei hän sitä niin miksikään ottanut, nuoressa mielessä kun niin helposti herää ajatus uudesta, joka rahalla saadaan. Juttuna hän piti vieläkin sitä, että Saviojan Ville häntä hätyyttämään rupeaisi. Kuitenkin hiukan arvelutti. Mutta kohta hän jälleen uhkamielisenä päätänsä nosti. Tulkoon! ajatteli. Minä kokoon tänne Vennun ja Iikan Antin ja s ja vaikka yksin minä niille näytän.
Minä kauhistuin... Taisiko sellainen silmäpari niin valhetella? taisiko itsekkyys niin silmäillä. Olin hämmästynyt, melkeen mielipuoli. "Te tahdotte ilmoittaa kihlauksemme, sanoin minä; no hyvä, minä en sitä tahdo. "Minä tirkistin hänen sinisiin silmiinsä uhkamielisenä kuin lapsi aurinkoa ... mutta minä näin kuitenkin hänen silmäinsä sisälle." "No, sinä et kuitenkaan häntä uskonut."
Päivän Sana
Muut Etsivät