Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. heinäkuuta 2025
Toinen pohjosen henkäys repäsi ukon kelsiturkin aivan auki, vaan sitten oli taas kaikki niin tyyntä ja rauhallista. Hetken kuluttua ei ukon hengityskään enää häirinnyt luonnon yleistä hiljaisuutta. Vihdoinkin viimein kyllästyi ruuna tuollaiseen tyhjän toimitukseen ja hitaasti, niin hyvin kuin taisi, kääntyi se kotia kohden.
Hiljaa lähteen laine hopeinen Uipi kauko-laakson vehmastoissa; Täällä turhuus vierii kolisten Raskahissa rautavaljakoissa. Piillen tyyntä rauhaa nautitaan; Lintu parka! tääll' on pelko vaan. Miksi lehdon lemut vaihetit Pölypilviin maantien vieremillä? Tomua poljettuako armastit, Vaan et kukkia lehdon liepehillä? Mailman hyörinääkö nähdäkses Uhrasit sa rauhas, tyvenes?
Minä näin tässä seitsenkymmenvuotisen kodin, missä tottumusta, tuota suloista, tyyntä olemisen muotoa ei ulkonaisen maailman levoton tuulahdus vähintäkään ollut häirinnyt, missä intohimot, niin jaloimmat kuin alhaisimmatkin, olivat ventovieraita, missä kaikki ilmaisi keskinäistä luottamusta.
Usein hänen silmänsä, jalot ja laupiaat, lepäsivät uneksuen vienon tyttösen päällä, joka orpona ja suojatonna kerran oli joutunut heidän huoneesensa. Näin kulkivat Tuomaan päivät, tyynesti kohden haudan tyyntä satamaa. Virtaan verrataan usein ihmisen elämää täällä.
Hänen kasvoillaan lepäsi aina juhlallinen vakavuus, joka ei vähästä erehtynyt hymyilemään; hänen käyntinsä oli hidas ja määräkäs; puhuessaan hän aina noudatti tyyntä malttia eikä käyttänyt mitään ulkonaisia keinoja liikuttaakseen tunteita.
Ei kiitoksia, siitä hän oli jo saanut kylläkseen. Sen edestä hän ei suinkaan enää tyyntä onneaan uhraisi. Kerran hän oli sen tehnyt, silloin Liisan vuoksi. Eikähän hän silloinkaan ollut suinkaan mitään sisällistä onnellisuutta uhrannut, ainoastaan ulkonaista hyvinvointia ja elämän-mukavuutta. Ja nytkö hän panisi alttiiksi sisäisen hyvinvointinsa? Ei kiitoksia! Minkä edestä, kenen edestä?
Ja nyt oli hän saanut taas vereksiä aineksia, joilla elähyttää mielikuvitustaan ja kirkastaa onnellisuutensa tunnetta odotellessaan Joria. Onnen paisteessa keskellä kirkasta iloa ja rauhaisaa tyyntä eli hän, kun syysmyrskyt alkoivat puhaltaa ja päivät olivat muuttuneet harmaiksi ja illat mustiksi ja synkiksi.
Hän mainitsi, kuinka hänen oli onnistunut salata rikoksensa, ja ainoastaan silloin, kun hän kertoi, miten hän oli rääkännyt hevostansa saadakseen sen karkaamaan Järvenpään pelloille päin, näytti arka häpeä hämmentävän sitä tyyntä ja vakavaa tapaa, jolla hän kertoi kaikki muut kohdat.
"Näin ilman immet kyllä Ja noiden niisiä näin; He istui tuolla yllä Kesäpilvellä säihkyvin päin". Lie kuteet olleet harmaat Ja karkean kodikkaat, Niin saapuisi aiat armaat, Sais tyyntä nauttia maat; Vai seijaina, väikkyvin poimuin Ne näit väriloistossa vain, Ja juovina leiskua loimuin, Kuin säihkyä salamain?
Jos hän todellakin saisi vaihtaa kohtaloa kanssanne, ei hän tahtoisi; mutta hän luulee tahtovansa, huokailee ja valittaa osansa kovuutta, kadehtien onneanne, tyyntä ja hauskaa elämäänne, ja toivoo itseään yhtä vapaaksi ja itsenäiseksi.
Päivän Sana
Muut Etsivät