Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. kesäkuuta 2025
OTHELLO. Jalo Montano, tunnettu niin siivoks; Nuoruutennehan tyyntä vakavuutta Mailma kiittää; maineenne on suuri Viisasten suussa; mikä nyt on tullut, Kun hyvän kuulunne noin tahraatte, Nimenne jalon haaskaten ja myyden Yötappelijan nimeen? Vastatkaa. MONTANO. Jalo Othello, kuolinhaavoiss' olen; Ilmoittaa vänrikkinne Jago saattaa Puhettani ma säästän, se mua vaivaa Mit' itse tiedän.
Nuokin sudenkorennot tulevat juuri tuohon, nokan eteen, ongenpahlaimella hommailemaan. Niitä on aivan satoja... Ja ne tytöt siellä kaupungissa. »Pääsettekö siitä hommaamasta», äännähtää Tommola sudenkorennoille ja lyö niitä ongenvavalla. »Ei syö, on liian tyyntä», sanoo Muttinen. »No, lauletaanpa sitten!» arvelee Tommola ja alkaa laulaa. Muttinen nauraa hänen laululleen, ja he laulavat yhdessä.
Palasin kotitulelleni; mutta koko yön tunsin kallion allani horjahtelevan ja vapisevan, ja vaikka ulkona kaikki oli rauhallista ja tyyntä, kuulin syvyydestä vinheän tuulen puhinaa ja ikäänkuin vierivien rattaitten kolinaa.
Lähinnä valkeata lattialla viruvat talon uskolliset vartijat, Kiiski ja Käpy, tuon tuostakin raottaen silmiään, ikäänkuin vakuuttaakseen talonväelle, että heidänkin on varsin hyvä olla lämpöisessä pirtissä. Mutta uunille on kiivennyt kiilusilmäinen vanha kissa, jolle ties mistä syystä on annettu pulska Pekon nimi. Hiljaista on kaikki, tyyntä ja rauhaa.
He alkoivat elää elämäänsä unhottaen ympäröivän maailman ja sen kanssa menneisyyden ja tulevaisuuden, kiintyen koko sydämellään nykyhetkeen, joka oli tyytyväisyyttä, tyyntä rauhaa, onnellisuutta, mikä ei kiihoittanut, vaan joka oli vain viehkeä, pehmoinen tunne. Vaan maailmalla oli köytensä, jotka se oli kietonut heidänkin ympärilleen, ja joilla se kiskoi heidät yhteyteensä.
Onnellisna suuteloistaan, Armastel' ne toinen toistaan Täynnä rauhaa Tyyntä, lauhaa Senpä kalma häiritsee! Kuinka vartookin ja uottaa, Eipä herää nää. Ei voi lemp', ei kevät tuottaa Heille elämää. Mutta heidän haudaltansa Virkoo uusi ruusukansa, Mullan päällä Suvi-säällä Uudet perhot liehuilee. Linnustaja.
Tiesin kyllä ammoin, että Silmät ovat sielun peili, Tiesin, että niissä juuri Hengen syvyys kuvastuupi Vaan en tiennyt ennen, että Silmät on kuin viepä rimpi: Niihin jos sä vaivut kerran, Ijäks päiviks uppoot sinne. Jos tahtonet tyyntä ja rauhaa vaan Ja mökkiä lahden pohjukkaan, Kuss' myrsky ei konsaan raivoo,
Illan tultua tulimme takasin siirtolaan johon opiston yhdessä valitsema toimikunta oli valmistanut yhteisen illanvieton. Se ilta oli puheineen, lauluineen, näytelmineen ja kuvaelmineen niin mieltäkiinnittävä, etten sitä sanoin voi kuvata. Myöhään yöllä, kun erosimme, tunsimme niin omituista tyyntä ja rauhaa rinnoissamme, etten ainakaan minä ole konsanaan moista tuntenut.
Ei suinkaan siksi, että hän itse kirkkoon meni, vaan Ojamylläri ajatteli aina: "Pyhänä voin tehdä mitä tahdon" ja kun kaikki ylt'ympäri oli tyyntä ja hiljaista, voi hän paraiten porkata ja järjestellä laatikoissaan ja lippaissaan. No eikö Ojamylläri siis konsanaan kirkkoon lähtenyt? Lähtipä kyllä.
Ne loistivat, ne säkenöitsivät, ne vihelsivät sähkön viemaavassa viehkurissa. Täm' oli alkehishenkien hillimätön linnustus. Tromsö liemusi täydess' ilotulituksessa ja sädehtien loisti satuisehen yöhön. Kaikk' oli kuitenkin vielä tyyntä, eikä Kautokeinostakaan ollut vielä mitään onnettomuus-sanomaa näille maille tunturien ylitse ehtinyt.
Päivän Sana
Muut Etsivät