United States or Senegal ? Vote for the TOP Country of the Week !
Nyt tahdon...» Hän vaikeni äkkiä, sillä hän tunsi myrskyn nousevan sisässänsä, myrskyn, jonka puhkeamista hän itsekin pelkäsi. Hän astui ovelle, avasi sen ja lausui rauhallisemmin, mutta jääkylmällä äänellä tylysti katsoen Eliseen: «tahdoin sanoa sinulle, että olen ostanut pääsylippuja huomispäivän soittajaisiin, jos sinua haluttaa tulla mukaan.
Kun Matti kysäsi mitä varten noita on laitettu, sanottiin ne kaiketikin hänelle eväiksi kaupungissa ollessaan. Voi, voi kuinka paha Matin oli olla. Nuot ihmiset olivat niin ystävällisiä ja uhraavaisia ja kuitenkin täytyi hänen kerran tylysti ja kylmästi hyljätä sekä tyttö että vanhempain ystävällinen hyvyys.
Ja täti, joka istui hänen vierellään, viittaa vieläkin kädellään. Sepä omituista. Vastaa siis hänelle! Johannes koetti kääntyä katsomaan taakseen, mutta ei voinut mitään nähdä enää. Sen sijaan virkahti Liisa: He puhuivat suomea. Suomea? Keitä he voivat olla? Näitkö sinä heitä, Irene? Irene nyrpisti tylysti nenäänsä. Kyllä, vastasi hän. Ainakaan he eivät näyttäneet kuuluvan tähän seurakuntaan.
Hänet tawattuaan ilmoitti hän hänelle, että Antti on jo nyt nöyrempi. Pian oli wieras siellä. "Joko sinun ylpeytesi on nyt nöyrtynyt niin paljon, että mahdat edes oikean puheen antamaan?" sanoi hän tylysti Antille. "Puhukaa waan, Kyllä minä woin kuunnella", sanoi Antti häpeillen.
SATURNINUS. Hyv' on; mua hylysti sa kohtelet, Mut tylysti sua pitelen, jos elän. BASSIANUS. Mun teostani tulee vastata Paraimman mukaan, vaikka hengelläni.
»Ohoh!» virkkoi Ludvig äänellä, jossa ei ollut mitään muutosta havaittavana, vain julmistaen tuuheita kulmakarvojansa, kunnes hänen läpitunkeva musta silmänsä peittyi melkein näkymättömiin niiden alle. »Vai niinkö asiat ovat? Vai meidän vanha vasallimme tahtoo ruveta näin itsevaltaiseksi meidän rakas serkkumme kohdella meitä näin tylysti?
Ellen olisi häntä niin tylysti ajanut pihamaalta leikkimästä, olisi hän siellä vielä nytkin ja kaikki olisi tapahtumatta. Ja kun minä huudan »Yrjöä!» eloon, huudan samalla kuin omaa pelastustani. Kuka se on, joka siellä huutaa! kuulen yht'äkkiä kimakan lapsenäänen huutavan aivan lähellä.
Ei nyt Matin silmissä Maija ollut mistään arvosta kaikkine kauneuksineenkaan, epärehellinen, petturi vaan, joka ei ollut hänen uskollisen rakkautensa arvoinen. "Eikö lähdetä huoneesen", rupesi Maija esittelemään. "Eipä minun haluta nyt juuri mihinkään lähteä", sanoi Matti kylmän tylysti.
Laki on tuominnut minut kahdeksitoista vuorokaudeksi vesikoppiin enkä minä halua välillä lepäämään lähteä! vastasin minä tylysti. Sinä olet vapaa! vakuutti kuiva mies. Ei! kaksitoista vuorokautta on oikeus päättänyt enkä minä muuta usko. Vartia painoi oven kiinni. Hetkisen takaa tuli vankilan päällikkö ja kysyi: Miksi ei Paavo pois lähde?
"Minun isälläni oli oikeus vaatia omansa takaisin," sanoin minä. "Jos te olitte hänelle velkaa rahaa, ettekä maksaneet..." "Enhän minä teille sanonut etten sitä maksanut," sanoi mr Clisfold, yhtä tylysti kuin ennen. "Hyvä, jos te maksoitte," puhkesin minä sanomaan, "niin eihän siitä käräjä-asiaa tullut eikä teillä ole mitään syytä siitä nyt murista.