Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. heinäkuuta 2025
Pojat loivat teitä pihamaalle, puhdistivat tallin, ajoivat kotiin heiniä ja olkia ja puita pyhiksi sekä lämmittivät saunan. Antti oli itse lähtenyt noutamaan Miinaa kotiin ja heidän ajaessaan pihalle riensivät kaikki tuvasta portaille tulijoita vastaan. Helisevä pakkanen oli purrut Miinan posket ja nenänipukan koreanpunaisiksi.
Nyt huokasi ruhtinatar syvään, hänen huulensa sulkeutuivat, ja hän näytti nukahtavan. Samassa kuului ääniä tuvasta, Kreeta kiiruhti sinne ja näki edessään kuninkaan ja Reutercrantzin. Ei kumpikaan heistä ollut tavannut Bertelsköldiä, eivätkä he aavistaneet ruhtinattaren läsnäoloa. Kreeta huomasi sen ja rauhoittui. Jumalan rauha! huudahti kuningas reippaasti ja katsahti maitohyllyä.
"Pakene, Jaakko, pakene!" huusi Liisa kuni kuoleman ahdistuksessa, "Herra varjelkoon sinua ja antakoon minulle voimaa " ja sillä aikaa kun Jaakko kiiruhti tuvasta pois, taisteli Liisa-parka puoleksi mieletönnä Antin kanssa, oman ainoan lapsensa, oman lihansa ja verensä puolesta ja äidinrakkaus tukesi hänen heikkoa kättänsä hän sai voiton.
Mutta onhan se tiettykin, ettehän ole voineet puhuakseni tieteellisessä katsannossa tämmöistä onnen potkausta odottaakaan. No, Anni, tulepas nyt tänne!" Niinkuin haavoitettu otus parkaisee ja hurjasti syöksee syrjään, niin parkaisi Anni raukkakin ja riensi tuvasta ulos. "Isäntä", sanoi Lauri vakavasti, "ei nyt sentään pitäisi tehdä pilaa tytöstä tämmöisillä puheilla."
"Sinä olet poikani tappanut, sinä!" huusi Lauri ja alkoi itkeä ja ulvoa niin että seinät tärisivät. Silloin ei Aagot enää voinut tätä kärsiä. Tässä silmänräpäyksessä hän taas oli sisar, ja nuo hurjat pojat olivat hänen veljensä, jotka hän ylpeillä sanoillaan oli ajanut ulos yön pimeyteen. Hän huudahti ja riensi ulos tuvasta.
Viimein huomasi hän pienen, korean lapsensa; hänen sieppasi hän syliinsä, likisti sen vasten rintaansa, ja niin asettui vähitellen hänen sielunsa myrskyvä vimma ja sijan sai kyynelten helmivirta. Monta päivää uudistalon tuvasta huokauksia kuultiin ja itkusta raukenevia katsantoja nähtiin; mutta viimein vallitsi toki huoneessa hiljainen, äänetön murhe.
"Oi, Herra Jumala, minä olen aivan onneton jos en saa kaulanauhaani... Minkänäköinen se oli?" kysyi Anna itkien. "Se oli kaunis kuin papin neitsyellä, lasihelminen, tai mikä sen nimi oli". Anna itki sitä ankarammin. "No, kuinka sinä olet lapsellinen; ethän sinä tarvitse kaulahelmiä; sinä et mene paljon ulos tuvasta, etkä näe vuosikausiin ihmisiä". Anna itki edelleen. Vihdoin tuli Antti sisään.
"Vai te saitte ukkoparan tuvasta ihan hupsuna? Sen rangaistuksen hän sai, koska hän ei oikealla ajalla lähtenyt akkansa kanssa. Perkele vie, jos hän minua tunsi; hän luuli minua Georgiksi". Tuo isällisen unhotuksen osoitus näytti tuottavan hänelle erinomaista huvitusta. Kun hän vaikeni, pistin paikalla kysymyksen mihin Georg oli jäänyt. "Hitto häntä tiesi, missä hän lienee!
Koko talo näytti kohta olevan mullin mallin. Vanha isäntä, jota nyt ei ehditty käydä monestikaan illan kuluessa katsomassa, ei siitä kuitenkaan nurkunut. Tuontuostakin pyyhki hän kyyneleen silmästään, koputti tuvasta jonkun luoksensa ja kyseli: »Kuinka äiti voi?»
Kun vene pysähtyi Vierimän kohdalle, menin tulijoita vastaan. Päivä oli kulunut ja lähteissäni tuvasta oli kello jo puoli kahdeksan. En minä kuitenkaan pelännyt yötäkin vasten lähteä lahdelle, jos toisetkin lähtisivät. Nyt nousivat miehet venheestä ja astelivat minun kanssani Vierimälle. Kun huoneeseen päästiin, rupesi Aspela pyytämään naisiakin merelle.
Päivän Sana
Muut Etsivät