Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. heinäkuuta 2025
Hän katsoi kyllä jo kymmenettä kertaa lämpömittaria, ilmapuntaria ja tuuliviiriä: kaikki merkit näyttivät niin otollisilta kuin mahdollista. Ilma oli lämmin, ilmapuntari korkealla ja tuuliviiri osoitti etelätuulta. Huomenna kylvämme ohran. Sen teemmekin, lempo vie. Hanna, Hanna, tulepas tänne, tyttöseni.
Toivotan sinulle kaikkea, mitä itsekin toivot." "Kiitän sinua. Olin pelännyt sinun rupeavan vastustamaan aikomuksiani. Mutta se olisi ollut turha vaiva." "Minäkö vastustamaan? En lainkaan. Olen päinvastoin sitä mieltä, että teet aivan oikein." "Vai niin, sinä tuuliviiri!" huudahti Vinitius iloisesti. "Etkö muista mitä sanoit minulle silloin, kun palasimme kotiin Graecian talosta?"
Siellä lepäsi Janne, siellä myöskin hänen lempeä, kärsivällinen »hyvä-henkensä». Kun viimeksimainitun kirstun kansi laskettiin kiinni ja sinne kätkettiin kuolleen hymyilevä suu, tuntui monesta kuin muutamia herttaisia auringonsäteitä olisi samalla kertaa kätketty haudan synkkään pimeyteen. Halavan lehdet kuiskailivat hiljaa ja tuuliviiri multaushuoneen katolla oli vaiti.
"Olemme. Hyvä Jussi minä olenkin!" "Enkä minäkään ole mikään paha Paavo!" "Uskon minäkin sen. Lakritsi vaan on ylen makeata ja... Tule Josu huomenna käymään minun puodissani Kalastajakadulla. Minulla on asiata sinulle. Tule siihen puotiin, jonka päädyssä on tuuliviiri."
Oliko ajan aatteiden tuuliviiri sillä välin näin ympäri käännähtänyt? Päivällisillä, jotka syötiin musiikin soidessa, erään hienon, keskikaupunkilaisen hotellin sisäterassilla, esiintyi vapaaherra Carp mitä hilpeimpänä seuramiehenä. Vain viattomia sanaleikkejä, vain pieniä, keveitä sukkeluuksia ja vuoropuhelun lomaan somasti siroitettuja kaskuja, joita hän kertoi mestarillisesti.
Sen sanon sinulle, vastasi hieno terävä ääni vuorenrinteeltä, ja minä tunsin katajapensaan. Kultalatvasta, joka tahtoi tulla korkeimmaksi, tuli torninhuippu, ja sen päässä oli ruosteinen tuuliviiri, joka alituisesti riiteli tuulien kanssa. Eräänä kauniina päivänä, kun viiri oli hyvin suututtanut pohjoistuulen, tapahtui, että tuuli puhalsi koko tornin kumoon.
Jokaiselle heistä oli joskus elämässään tapahtunut jotakin kummallista ja ylenluonnollista. Eukon mies esim. oli jo hyvästellessään tiennyt viimeiselle matkalle lähtevänsä. »Kuuntelehan tuuliviiriä», hän oli sanonut, »milloin se pahalla äänellä parkaisee. Silloin tiedät minunkin menneen meren syövereihin.» Ollut montakin maailmankaato-myrskyä sinä syksynä, myrännyt meri, vinkunut tuuliviiri.
Kirkonkellojen kumea pauke sai hyvin vähän juhlallisempaa muutosta aikaan, sillä niiden äänet tuntuivat kaiuttomina kuolevan jo hautuumaan äärimmäisellä nurkalla. Sitä vastoin paisuva myrsky yhä äänekkäämmin anasti puhevallan ja vaikutuksen. Vanha tuuliviiri multaushuoneen katolla kituutti ja valitti niin kuin senkin olisi ollut vilu.
Sen vasta ma naiseksi sanoisin, joka temppelit tyhjät täyttäis, joka henkeni, ruumiini vallitseis ja ei valtaansa väärin käyttäis, joka ei olis kissa ja ei olis hiiri ja ei olis tuuli ja ei tuuliviiri ja ei olis orja, ei herrakaan, mut ystävä armas vaan.
En mä enää aja virvatulta, onpa kädessäni onnen kulta; pienentyy mun ympär' elon piiri; aika seisoo, nukkuu tuuliviiri; edessäni hämäräinen tie tuntemattomahan tupaan vie. Kaunis on ihminen, koska työn hikihelmet häll' on kulmaluilla. Kauniimpi ihminen on, koska koti aidattu on linnun-laulupuilla. Kaunis on ihminen, koska hän haudan unta, unhoitusta halaa.
Päivän Sana
Muut Etsivät