Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. heinäkuuta 2025
Surkeus, surkeus, jot' ei ihmissielu käsittää voi, että useampi kuin yksi olento vajosi kurjuuden kuiluun, että ensimäinen, joka kuolon tuskissa vääntelihe ikuisen armahtajan silmäin edessä, ei sovittanut muiden kaikkien syytä! Mua vihloo läpi luiden ja ydinten tämän ainoan hätä! sinä mielihyvilläs irvistelet tuhansien kohtaloa!
Kyllä hän teki perinpohjaisen katumuksen ja kaikilta on saanut anteeksi, ei kukaan muistele hänen vikojaan. Mutta kyllä hänenkin täytyi pohjaan juoda uudesta syntymisen katkera kalkki. Aivan hän kohti kurkkuaan huusi sielunsa tuskissa viimeisen yön. Mutta päivän valjetessa hän sai todistuksen synteinsä anteeksi saamisesta ja sitten hän riemuitsi kuin pieni lapsi.
"Yhtä kukkasta vaan hänen haudaltansa!" lausui nainen surullisesti, mietteisinsä vaipuneena. Mutta kukkasta ei näkynyt missään. Kauan, kauan kuljeskeli hän vielä senkin jälkeen. Hän kärsi ja rakasti. Viimein vihdoin hän sai kuulla varman tiedon. Hänen rakkaansa oli haudattu hän oli haudattu, vaan elossa hän oli vankitorniin haudattu. Raju-ilmoissa, myrskyissä, tuskissa eräs mies kuljeskelee.
ANTON. Auttakaat häntä, hyvät naiset. MAURA. Tänne, Mariana. Kuka on tämän tehnyt? ARISTARKUS. Vetäkäät päälle ja elkä kyselkäät. PATRIK. Vai näin! MAURA. Kapteeni kulta! ANTON. Vetäkäät minua nyt koreasti. PATRIK. Onko valkea irti? ANTON. Ei hätää sentähden, vaihka hädän tuskissa niin luulimme. PATRIK. Hätäkello seisköön! MAURA. Voih voih! Kuka on tämän tehnyt?
Kun minä kerta löysin hänet toivottomuuden tuskissa kammiossaan, minä sanoin: veli Martin, uskotko sinä syntien anteeksi-antamusta, niinkuin Uskontunnustuksessa kuuluu? Hänen kasvonsa kirkastuivat heti." "Syntien anteeksi-antamusta!" minä toistin pitkäänsä. "Isä, minäkin uskon sen. Mutta anteeksi-antamus seuraa vasta hyvää hengellistä sortumusta, synnintunnustusta ja katumus-harjoitusta.
Päin niitä hän katseli, suoraan kohti kääntyi, ja nyrkillänsä löi kumahtavan voima-iskun vasten rintaansa, ikäänkuin olisi tähdille sanonut: Kamppaillaanko vielä kerran? Antakaa myrskyn tulla, minä olen valmis! Olisiko kukaan toinen hänen sijassansa tämän valan tehtyänsä saanut yön rauhaa, tarvitsematta kauhun tuskissa itseänsä väännellä, on epätietoista.
"Enhän minä ainakaan vielä vihaa häntä, omaa Uunoani, ja voihan olla että hän ottaa asian tyynesti, ja kaikki selviää itsestään kun aamu tulee," ajatteli hän ihankuin painajaisen tuskissa. Ja aamu tuli Henrikin saamatta unta koko yönä. Aamu tuli ja valaisi huoneita kartiinin läpi.
Kantoi tulta kattilassa, koivun kuorella kuletti nenähän utuisen niemen, päähän saaren terhenisen: sai tuvat tulelliseksi, pirtit valkealliseksi. Itse seppo Ilmarinen syrjin syöstihe merehen, veäikse vesikivelle, rantapaaelle paneikse tuskissa tulen palavan, vaike'issa valkeaisen. Siinä tulta tummenteli, valkeaista varventeli.
Ja sitten juoksin minä lakanan täältä aitasta, ja siinä teidät tänne kannettiin! Voi kauheata, kuinka surkeata se oli! Minä vaikeroin ruumiin ja omantunnon tuskissa ja sanoin, että jos olisin tietänyt heidät tämmöisiksi ihmisiksi, en olisi ikinä tehnyt sillä lailla, kuin tein. Ei siitä mitään ... olkaahan rauhassa ... Jumala käskee vihamiehiäänkin rakastaa.
Yksinään sydänyön aikana, suljettuna tähän kylmään luolaan, kuoleman tuskissa kuorsaawan wihollisensa kanssa, jonka kamakkaa näköä hän ei saanut silmistänsä haihtumaan, se oli enemmän kuin hänen heikko ja niin oudoilla tapauksilla järkytetty sydämmensä jaksoi kantaa.
Päivän Sana
Muut Etsivät