Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. heinäkuuta 2025
Kaikki puuha Nyt työn vain turmelee, ja itse voima Takertuu omaan väkeensä. Nyt kiinni Sinetti vain, ja kaikk' on kaikki! Eros! Ma tulen, armas! Eros! Mua varro: Miss' sielut lepää kukilla, me siellä Käsikkäin kuljemme ja kaikki henget Imehdytämme reippaall' ilollamme; Aeneas Didoineen saa yksin jäädä, Muut kaikki meitä seuraa. Eros! Eros! EROS. Mitä, herra?
"On vähän, sillä hän on sukulaiseni; minä tahdon hänelle hyvää, vaan hänellä on aina tapojansa. Hän on rakastunut yhteen tyttöön maalla, jota minä ja veljeni emme hyväksy; hän turmelee tulevaisuutensa, jos hän saa pitkittää, sillä tyttö on köyhä. Tahtoisin sentähden estää häntä käymästä tyttöä tervehtimässä ett'ei hän saisi päivääkään vapautta virastansa jättääksensä kaupunkia.
Kas, minä myös olen ollut nuori ja mielin nyt puhua pienen hiukan koristettakin, vakaassa hengessä. Kaukarannalla, kaukana toivottomasta kullastamme, salattu lempi yhdeltä meistä sammuu vähitellen unennäkönä rinnastamme; mutta toisessa se taasen muuttuu sielun synkeäksi paloksi ja usein hänen elämänsä turmelee tai kuolettaa. Tässä, Leo, ehkä olet sinä tuo toinen mies. Mutta huomaa asia.
Ei muuta kuin tuota ikuista raakaa vettä, joka ihan turmelee sen poloisen sisukset. Voi, yhtäkaikki tätä elämää. Juohan nyt sitten, mutta vähän vaan, siksi että suusi kastuu. Kun isä tulisi! SILJA. Mitä sinä tahtoisit isästä, lapseni? VILLE. Rohtoja eikös sen pitänyt tuoda? SILJA. Niin, lupasihan isä tuoda sinulle rohtoja. Ja kyllä se niitä tuokin. Tuo varmaan. Sitten meidän poikamme paranee taas.
Monella tavalla Untamo valmistelee Kullervolle surmaa, mutta turhaan; poika kasvaa, kostontuumat mielessä, ja turmelee yliluonnollisella voimallaan kaikki työt, jotka hänelle uskotaan. Vihdoin Untamo tuskastuneena myy Kullervon Ilmariselle, joka panee hänet paimeneksi.
Kirjoita itse kirjoitan ma alle Jäähyväiset ja tervehdykset. Toivon Niin sano ett'ei hällä enää koskaan Ois syytä vaihtaa herraa. Kohtaloni Rehellisetkin turmelee. Oh! Joutuun! Enobarbus! Kuudes kohtaus. Caesarin leiri Aleksandrian edustalla. CAESAR. Agrippa, mene, ala taistelu. Antonius elävält' on vangittava; Julista tahtoni. AGRIPPA. Sen täytän, Caesar. CAESAR. Yleisen rauhan aika lähestyy.
Herrani Sultaanin parran kautta, vähemmästäkin sitä saattaa raivostua. Mutta mitäpä hänelle voin? Jos häntä rankaisutan, itkee hän ja turmelee silmäinsä loiston. Kiittämätön! Enkö ole tuottanut hänelle niin komeita pukuja, että olisivat itse Sultaanitar Walideelle soveltuneet? Enkö ole antanut tarjota hänelle sekä sokerihilloa, että sokerileivoksia?
Minusta tuli juomari, vaikka en itse huomannut, taikka oikeen sanoen, en ollut huomaavinani ennen, kun olin jo niin syvälle vaipunut, ett'en enää voinut itseäni pelastaa. Maailma turmelee sydämet, mutta se tekee sen niin viekkaasti ja kavalasti, salaa ja petollisesti, kuin käärme. Me emme sitä huomaa ennen kun jo olemme sen varmoja, katoomattomia uhria, kun olemme kokonaan turmeluksen vallassa.
Hengen suurin, pahin, julmin vihollinen on saanut vallan; se myrkky joka turmelee, kuolettaa oikean elämän, hengen vapaan lennon katkaisemalla sitomalla tuon suuren, äärettömän tämän pienen, turhan, alhaisen piiriin se myrkky huumaavalla juomallaan on saanut päihdyttää henkien tunnottoman elimistön, niin että nyt hummaten palvellaan aistillisuutta.
Ai niin, myös miehen sentään! Niin, sen myös, sen myös kyll' aikanansa hankkii veli! Millaisen suinkin saisi! Kristityistä parahan aivan! Nathan, Nathan, te kyll' enkeliksi tytön kasvatitte, vaan muut nyt hänet turmelee! NATHAN. Ei vaaraa! Hän rakkautemme arvoiseksi jää kyll' edelleenkin.
Päivän Sana
Muut Etsivät