Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. heinäkuuta 2025
Hovin herra oli saanut Mustin kaulavilloista verta kädelleen, jonka hän nyt pyyhkäisi turkin helmaan. Musti ymmärsi varsin hyvin, että Hovin herra syystä tai toisesta oli hänelle sangen suosiollinen. Ja kun hän samalla muisti, miten päättävästi, jopa ratkaisevastikin tämä hänen äskeisessä taistelussaan Sankun kanssa oli asettunut hänen puolelleen, hän kutsumattakin nilkutti Hovin herran turviin.
"Niin, näetkös", sanoi Laila, "sinä et osaa, niinkuin minä, valita nuoria, kauniita nahkoja." "Meillä ei ole porolaumaa, jotta olisi vara valita, niinkuin sinulla." "Tahdotko, niin saat minulta turkin? Me olemme aivan yhdenkokoiset. Minä neulon sinulle niin kauniin, oikein kauniin turkin." "Minä ostan sen sinulta." "Ostat minulta! Ei, minä annan sinulle turkin ja sinä annat minulle kaulaliinan."
Ahkerasti marssittuamme saavuimmekin k:lo 1 j.pp. esikaupunkiin, jossa vähän aikaa odotimme, kunnes saimme tiedon, minnepäin siellä isossa kaupungissa kuljimme majoitettavaksi. Kaupungissa oli vilkas liike, kaikkialla vilisi turkin punapäitä "Fetz"-lakkineen ja turpaanineen, mikä mitäkin huutaen kaupaksi hyvin kimakalla äänellä niinkuin esim.: "vintsa, vintsa; vodki, vodki; karassoo vodki!
TIMOTEUS. (Eriks.) Et ihanampaa elämätä taida aatella tämän tähtisen taivaan alla kuin nuorenmiehen elämä rikkaassa huoneessa, jossa sekä emäntä että piika sua rakastavat kuin hullut. Siinäpä on sinulle kaikki yltäkyllin, siinä paistetaan sinulle kilpaa vehnä-plättyjä, emäntä päivällä, piika yöllä, emännän nukkuessa, ja siinä lainehtii olvi. Ja siitäpä se suuri eroitus minun ja noiden välillä tuolla seinän juurella. Minä jaksan niinkuin Turkin keisari, he niinkuin ne kurjat, riutuvat haamut, joista ei huoli Jumala eikä piru. Kuin nyt vaan taitasin itseäni oikein teeskennellä. (Tekee itsensä kovin viheliäiseksi lähestyessänsä toisia) (
Hyvästi nyt taas, sanoi kuppari-Kaisa ja lähti pois. Ja ennen iltaa tiesi koko kulmakunta, että Pynnölään oli tullut Turkin kuninkaan puoliso, joka oli hovista pois ajettu maan kulkijaksi. Tuollainen kova onni oli häntä Kaisan käsityksen mukaan kohdannut sen takia, että hän kolmantena iltana lapsensa syntymisen jälkeen oli unhoittanut sitä siunata, ja että paholainen tuollaisen laimiinlyönnin takia oli ottanut hänen valkoverisen, vaaleahiuksisen tyttärensä kätkyestä, ja pannut puupölkyn sijaan; tuon pölkyn oli hän noennut ja piinnyt, ja sentähden oli tyttö niin musta sekä silmiltään että hiuksiltaan ja tietysti myös sielultaan. Avattiin viimein tuo hieno paperikäärykin. Siinä oli kirjoitusta. Ja Sunkreini meni akkunan ääreen, josta päivä yhä runsaammin rupesi pirttiin tulvaamaan; hän luki paperista seuraavaa: Rakas Aatelaite. Meidän täytyy erota; pahat henget ovat kaikki irrallaan. Huommenna olen onnettomin mies maailmassa.
Vaan vielä siihen oli pitkä aika ennenkuin lähdettiin, kuin muut eivät olleet vielä puuhassakaan. Vasta eineen syötyä, lähempänä puolta päivää sanoi setä lähdettävän. Niin pitkäksi kävi odotus Elsasta lopulla, että hän paneusi penkille isänsä turkin alle ja itki. Vaan samalla kuin itki sentähden ettei heti nyt päässyt, itki hän senkin tähden, että kohta pääsee.
Teidän ylhäisyytenne tietää paremmin kuin minä, että sopimusta Venäjän kanssa todellakin on katsottu loukkaukseksi, miltei sodanjulistukseksi Ranskalle, ja että säätyjen enemmistö tulee vaatimaan neuvoskuntaa edesvastuuseen niinkuin myös salainen valiokunta katsoo ajan soveliaaksi liitontekoon Turkin kanssa, apuvarain saamiseen Ranskalta ja sotaan Venäjää vastaan.
Mutta mihinkä? Amerikaanko? Ei ... se olisi isänmaansa hylkäämistä, aprikoi hän. Mutta mihinkäs sitten? No, Turkin maalle, taistelemaan elämästä ja kuolemasta ... taistelemaan kristiveljein puolesta. Sehän on jaloa ja Suomen pojan tehtävää! Sillä, arveli hän, ehkä olen joksikin hyödyit. Sillä ehkä joku luoti tahi pistin löytää tien sydämmeeni ... siellä tahdon taistella ja kuolla.
Tuleepa nyt kiitoksia oikein turkin hihasta! Mutta jos saan sanoa totuuden, niin oli minulla kyllä suuri halu lukea lakia Laurille, mutta muistin toki, että jotain samanlaista oli minullekin kerran tapahtunut. Olin silloin häviölle joutuva, renttuileva ylioppilas. Melkein samanlaisessa tilassa kuin minä näin Laurin, tapasi minut tiepuolessa maisteri Hagmanin isä.
Hän viskasi valmistetun kengän pois, otti toisen ja jatkoi kehuen: »Mutta nyt, Manasse... Nyt on akka ja lapsii tuloo niin kuin turkin hihasta... Niin jotta siinä on työ niille vuan nimii ehtiissä ja löytäissä, jotta ei tulis kaikki saman nimisii!» »Olokoon!... Vaikka oisj vielä suuremp työ!» pääsi jo uhmaava mutina Manasselta. »Niinkö työ nimii ehtiissä olokoon?» pani Pietari Isaskaar leikiksi.
Päivän Sana
Muut Etsivät