Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. heinäkuuta 2025
"Risto oli laittaunut aikaisin pensaasen, oli saanut Salmeenilta turkin, jonka hän puki nurin päällensä, ynnä muutenkin varustettu vaatteilla vilua vastaan. Risto odotti ikävissään näytelmän alkua. Vihdoin tulevat heinännoutajat pielekselle, kerskaillen keskenänsä: 'Tulkoompa nyt Salmeeni estämään heinänvientiä' j.n.e.
Joukokin ilmaantui kirkon rappujen eteen. Ei ollut hänellä enää entisiä vaatteitaan, Karjalan kuosiin tehtyjä, vaan kontolainen oli karvalakki ja turkin reuhka. Jouko hoi! huusi joku poikajoukosta. Mutta Jouko ei ollut kuulevinaan. Etkö sinä kuule, Jouko? huudettiin taas. En ole Jouko! kivahti hän. Mikäs sinä olet? Henrikiksi olen kastettu! Etkä ole kastettu, pakanahan sinä olet!
Kohtalo eli sattuma suosi häntä usein onnellisesti. Niinpä kerrotaan, että hän sai kiittää sulaa sattumaa siitä, että hänet nimitettiin keisari Aleksanteri II:n kenraaliadjutantiksi, jonka korkean arvon hän lopuksi sai. Hän oli alkanut sotilasuransa Turkin sodassa 1828 29 ja Puolan sodassa 1831 32, jossa hän haavoittui.
"Tuoll' on poikani poloisen, Tuolla tyrmän tyttäreni: Kaikk' on kettuna Kemissä, Tukulmissa turkkiloina, Pispan pitkinä hioina, Papin paian kauluksina, Herrojen hetalehina, Valtamiesten vaattehina. Taianpa itseki tulla, Itse onneton osata, Saaha saksalle rahoiksi, Kauppamiehelle kaluksi, Tuomarin turkin hioiksi, Nimismiehen niskomiksi.
Ja höyhenvuode hieno, uljas on sen linnan suuren saliss' suurimmassa ja Turkin matto peittää permannon ja purppurat on joka ikkunassa. Sen vuoteen untuvilla unelmoi siell' linnan herra itse levollansa ja kaukaa vieno, kaunis soitto soi ja kummat yrtit tarjoo tuoksujansa.
Puhtaus on yhtä vähän siellä kuin muuallakaan kaupungissa mainittavan hyvä, jonka tähden ilma on täynnä mitä tympeyttävimpiä höyryjä ja muutenkin rasittavan ummehtunut. Koiria, joita Turkin pääkaupungissa on ylen paljo, makailee kaikkialla, jonka tähden täytyy olla hyvin varoillaan, ett'ei satu polkemaan niitä ja kaadu likaan, jonka vallassa maa eli lattia on.
Vanha kirjasto, muotokuvat, taulut, vanhanaikaiset huonekalut ja monenlaiset kootut muistot johtivat katselijan ajatukset joka askeleella menneelle vuosisadalle ja hurmaajakuninkaan ajoille. Kreivi *Adolf Aminoff*, syntynyt 1806, meni sotapalvelukseen 1823, otti osaa Turkin sotaan 1828 29 ja Puolan 1831 32, nimitettiin kapteeniksi 1836, sai eron everstin arvolla 1838.
Ja ennen kaikkea, unhota mitä sanoin sinulle yöllä lumimyrskyn aikana! Ne olivat sanoja, joilla ei tarkotettu mitään. En tiedä, mitä sanoja sinä tarkotat. Sitä parempi, vastasi Maria ja painoi käden turkin alla lujasti sydäntänsä vasten. Kuulustelu.
"Hevoisia! Pian!" oli täälläkin kohta ensimäisenä hänen huulillansa. Kymmenen minuuttia myöhemmin istuimme taaskin satulassa ja ajoimme eteen-päin. Sillä tavalla ilman lepoa, ilman rauhaa ja melkein ilman yhtään unta, ratsastimme me läpi Saksan ja saavuimme Kassel'iin. "Nyt olemme kylliksi kaukana Turkin rajalta; ei meitä enään kukaan tunne," sanoi Kaarle.
Siitä tuuli tuskat tuopi, Halla huolet haike'immat; Tuuli vie vihannan turkin, Halla kaunihin hamehen; Niin minä vähävarainen, Minä koito koivu raukka Jään aivan alastomaksi, Varsin vaattehettomaksi Vilussa värisemähän, Pakkasessa parkumahan.» Tähän kuvausten elävyyteen ja tuoreuteen liittyy viimein vielä Kalevalassa yhtä elävä, raikas, kuvaavista sanoista ja muodoista rikas kieli.
Päivän Sana
Muut Etsivät