Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. heinäkuuta 2025
Sä henki ilman huokuvan, Sä käsky kuule loihtijan, Kautt' itse Eryktho-taikurin, Mi kuolleet kutsui henkihin; Kautt' Ithakan viisaan valtiaan, Mi lähtehet sai lausumaan, Mi kätköiss' asuu aikain aamun; Kautt' Eurydikeen valjun haamun, Mi palas mailta tuonelan Lumohon iki-laulajan, Kautt' turmataikain kolkhisten Ajoilta Argonautojen! Sä aave ilmain aukeoiden! Sä tullos kiitoskutsun soiden!
Ilma kirkas on ja sää kaunis vain. Eespäin, eespäin rientäkää saavuttain! Iloakin maailman ajakaa poies virtaan Tuonelan! Joutukaa! Murray ja Lethington, metsästyspuvuissa ratsupyssyt käsissä, tulevat nopeasti oikealta, seisahtuvat ja katselevat vasemmalle; sanottuansa muutaman sanan Murray menee perälle päin ja katoo, Lethington vetäytyy hitaasti ja vakoillen takaisin.
Liekki syö sukutalosi, Kalpa heimosi hävitti. Itsekin, veren imijä, Itara sukusi syöjä, Mene Tuonelan tuville, Siellä käy sukusotasi. Tuosta lahjoitan sinulle Armosurman miekastani Kuole! Orjanko kädestä Minun surmani sukesi! Tämäkö sukuni loppu Missä kostaja, jumalat? Kuolee. KULLERVO. Orjan et kädestä kuollut: Kuka sortajan kukisti, Se vapaist' on ensimmäinen.
He ryntää päin Ja yhteen iskee, Kuin aalto ja karinen ranta, Ja alkavi hirveä leikki. Käy ympäri ankara kaiku Kiväärein ja tykkien jyskeest'; He, oksentain tulta ja savuu, Nyt antavat kuoloo kylmää, Ja torvi soi, Ja trumpu pauhaa, Ja kumisee kultanen kangas, Kosk' Tuonelan enkeli niittää.
Tuskassa turva on tuonelan retki, huoleta haudassa huokaus hetki, jossa ei rasita rauhattomuus endisen elämän levottomuus». JUTEINI K
Mutta niinkuin usein kauniina kesäpäivänä äkkiä saapuu myrsky ja runtelee lehtevät puut, vihannan nurmen ja kukoistavat vainiot, saapui myöskin keskelle tätä onnellista elämää Tuonelan vieras, tauti. Riston emäntä vilusti itsensä kevättalvella ja kuoli jo ennen kesää. Raskaalla mielellä saattoi Risto vaimonsa hautaan.
Hänen mielensä kauas karkaa, ei herroja näitä hän nää: on nälkähän nääntyvä joukko hänen silmissä seurue tää, tuo sauhu on kalman usmaa ja ruumiita pullot nuo ja juoma on Tuonelan vettä, on musta ja katkera vuo. Miten onkin hän tänne tullut, mihin kuulua ei hän voi! Mikä tylsytti tunteet hältä, kun hänkin jo mässäten joi?
Lethe, yksi antiikin tuonelan joista, josta vainajat joivat unohdusta maallisesta elämästään. Mainittu jo edellä kohdassa . »Isä meidän» kaksi viimeistä pyyntöä »
"Viekäte minua maata, Tupatkate tuutumahan Tuonne Tuonelan tuville, Manalan ikimajoille; Siellä saapi sairas maata, Tuskahinen tunnin olla, Ikuisilla vuotehilla, Polvuisilla pääaloilla." Kosissa käynyt. Ajoi kaksi kaupanmiestä Jäletysten jäätä myöten; Orit konsti kummallaki, Hiirenkarvainen hevonen.
Vaan on kaikki kaonnehet Vanhat laulun laitteliat, Vanhat runon rustailiat Menneet Tuonelan tuville, Nyt on jäänynnä jälellen Kaikki nuotit nuoremmilta, Virret varsinkin vähässä, Kaikki laulut on lamassa, Virren nuotit vässällänsä.
Päivän Sana
Muut Etsivät