Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. kesäkuuta 2025
"Ampuisitko Väinämöisen, kaataisit kalevalaisen, ilo ilmalta katoisi, laulu maalta lankeaisi. Ilo on ilmalla parempi, laulu maalla laatuisampi, kuin onpi Manalan mailla, noilla Tuonelan tuvilla." Tuossa nuori Joukahainen jo vähän ajattelevi, pikkuisen piättelevi: käsi käski ampumahan, käsi käski, toinen kielti, sormet suoniset pakotti.
Palasi kylästä poika, ei tohi tupahan tulla, kujilla kuvahtelevi, piilee peltojen perillä; löysi äiti seisomasta takaiselta tanhualta. Poika kaulahan kavahti: "Oi emoni, kantajani! Paras on minun paeta, paras mennä näiltä mailta, mennä Kalman karsikkohon, piillä Tuonelan pihoille! Kolkkoja kotona näin ma, kamalampia kylässä!
Nyt on huomattava, että tämän maailman ja tuonelan rajalla on olemassa välitila, eetterinen, puoliaineellinen, jonka läpi normaalivainaja kulkee tajuttomana ja joka erottaa hänet fyysillisestä maailmasta, kun hän kerran tuonelaan on joutunut.
Yli yöhisen Tuonelan lentää Valon valtahan toivoni tuo, Eikä tyydy se, ennenkuin entää Iankaikkisen Jesuksen luo. Eräälle ystävälle. Sä vieno Eino veikkonen, Opetuslapsi Jesuksen, Sinulla harhatoin on ohja Ja Sull' on horjumatoin pohja: Sä olet onnen mies!
Koska te sanotte: Me olemme tehneet liiton kuoleman kanssa, tehneet tuonelan kanssa sopimuksen; kun vitsaus tulee tulvan lailla, ei se saavuta meitä, sillä olemme tehneet valheen turvaksemme ja piiloutuneet petoksen suojiin! sentähden Herra sanoo näin: Katso, minä lasken Siioniin perustuskiven, koetellun kiven, kallisarvoisen, lujasti perustetun kulmakiven! Joka uskoo, hän ei häpeään joudu!
Ihmisten rinnoissa pyytehet riehuu, ihmisten innoissa käärmehet kiehuu, Tuonelan laineet täyttävi maan, joutsenen maineet kaikuvi vaan. Kunnia olkohon kuoleman, kunnia joutsenen voittoisan! TUONEN TYTT
"Anna rauha raavahille, sorkkasäärille sovinto, käyä karjan kaunihisti, soreasti sorkutella poikki soista, poikki maista, halki korven kankahista, ettet koske konsakana, rupea rumanakana! "Muista muinainen valasi tuolla Tuonelan joella, kynsikoskella kovalla, Luojan polvien e'essä!
Kuni tuonelan tienoita käyn, Surun virroilla viivyttäyn; Mä varjojen ohitse kiitävän kuulen, Soi äänensä mullen kuiskeesta tuulen, Kuin muotoja nähdä mä kalpaankaan! Kädet niille mä ojennan lempivät; Vain äänet vastahan väikkyvät, Elo aaveita mullen on vaan. Tulkaa, tulkaa, ostakaa!
Rovastinnan pullea muoto tuli levottomaksi ja hän sanoi päättävästi: "Minun kuitenkin täytyy päästä kiittämään Kaisaa vaikka läpi valkean... Voi, voi miten onnetoin olisinkaan, jos Aili minun ajattelemattoman tekoni tähden olisi tuonelan omana, mikä ilman Kaisaa niin olisi."
Kukkaset hohtavat aalloilla päilyi, juuret ne johtavat pohjassa säilyi, aattehet suuret taivaita loivat, aattehen juuret yöstä ne joivat. Terve Tuonelan ruhtinatar, terve kuoleman kuningatar! LEMMINK
Päivän Sana
Muut Etsivät