United States or United States Minor Outlying Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Minne oli joutunut lehväin päivänpaisteinen iloisuus ja nurmen runollinen vehreys monivärisine kukkineen ja eriskummallisine perhosineen? Ja päätä huumaava, elämää uhkuva, tuoksuva ja hedelmöittävä ilma, sekin oli poissa.
Oh, puhukaamme, päinvastoin, rouva, puhukaamme siitä: se oli autuas, loistava ilta minun elämässäni. Muistattehan sen kauniin yön, joka silloin oli? Kuinka ilma oli suloinen ja tuoksuva, kuinka taivas oli sininen ja kirkkaassa tähdessä! Ah, sillä kertaa, rouva sain hetkisen olla yksin teidän kanssanne; sillä kertaa olitte valmis puhumaan minulle kaikki, elämänne autiuuden, sydämmenne ikävän.
Kreivi Bernhardin katsanto synkistyi. Hän sytytti yht'äkkiä kirjeen väkiviinalampusta, joka tätä varten aina paloi hänen pöydällään. Kirjeessä oli sana, joka poltti hänen kättänsä. Hän ei saattanut lukea veljensä nimeä. Mitä näen? jatkoi hän avaten uusia kirjeitä. Rakastettavalta markiisittareltani! Ja niin tuoksuva! Hän kutsuu minua huomenillalla soirée en familleen.
Sitäpaitsi oli Aurellin rouvalla vielä eräs suuri suosikki, kesy kilpikonna, jonka oli saanut muutamalta merikapteenilta. Erään sohvan edessä oli katettu kahvipöytä, jonka valkonen liina ja tuoksuva lämpösleipä yhä lisäsivät hauskuutta huoneessa, jossa linnut livertelivät ja iltapäivän auringon säteet loistivat lehväkasvien välistä.
Ehkäpä sentään elpyy vielä Särkynyt sydänrukka; Kukkiihan talven jäisen jälkeen Jällehen kummun kukka! Puhkeehan talven tuulten jälkeen Lauluhun kevätkerttu; Kukkihin, hedelmiinkin kypsyy Tuoksuva tuomen terttu! LAPSEN LEIKKIESS
Akkunalla oli maljakossa tuoksuva, tummanpunainen ruusu. Hän suuteli sitä, kätki sen povelleen, siunasi nopealla kädenliikkeellä huonetta, joka oli ollut hänen turvapaikkanaan ja lähti sitten päättäväisesti Juliuksen mukana katetussa kantotuolissa satamaan, jossa hän vielä sanoi Totilalle lyhyet jäähyväiset, ennenkuin nousi Juliuksen kanssa laivaan.
Niityn syrjässä lähellä kaurapellon aitaa oli muutamia kauniita koivuja. Näitten siimekseen Ihalaiset vieraineen nyt asettuivat. Kahvivalkea sytytettiin palamaan, ja everstinna, kuten kaikki muutkin, tunsi itsensä oikein tyytyväiseksi. Leimuava tuli, tuoksuva heinä ja reipas heinäväki tekivät häneen hyvän vaikutuksen.
Mikä puhtainta totta? Vain elämänne, vaistojen, tuntojen tuoksuva tarha, ei totuutta muuta, ei hyvien, pahojen tietojen puuta!
Te nuoret, tehkää työt, jos jaksatte. Vanhuksen voimat eivät pitkälle riitä. Polviani niin vapisuttaa, paneun kamariin levolle. Tule sanomaan, Anna, jos jotakin kuulet. 5:s kohtaus. ANNA yksin Kuin kevätkukkana lasna ma leikin kotoisten koivujen alla. Tuoksuva tuulonen huojutti heinää, täytenä tähkät taipui. Tuulessa tuutien kotipihan koivut illalla unehen vaipui.
Nyt oli hänen sielussaan hiljaista. Mutta hänen ympärillään torilla aaltoili Ravennan köyhien surkea joukko rukoillen, kiroillen, itkien ja haukkuen. "Mitä meistä nyt tulee?" "Leipä, jonka eilen sain, oli niin valkoinen, hyvä ja tuoksuva." "Mitä me nyt syömme?" "Kuninkaan täytyy auttaa." "Niin, kuninkaan on keksittävä keino." "Kuninkaanko?"