United States or Spain ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kuka sinä olet? En ole sinua koskaan täällä nähnyt. Audotja. Ettekö koskaan? Voi Kolja, Kolja? Kosmin. Mitä tämä on? Kasvoja en tunne, mutta ääni on tuttu! Audotja. Niin vähänkö Kolja-herra muistaa enää ihanaa, armasta Audotjaansa? Sinä et luule hänen voineen tällaiseksi muuttua. Kosmin. Mitä? Tuoko olisi ihana, kaivattu Audotjani, tuo repaleinen vaimo? Audotja.
Sitäpaitsi me olimme kumpikin vielä aivan liian nuoret sellaisia edes ajattelemaan. Siitä on kauan? Parikymmentä pitkää vuotta. Paljon on tapahtunut niiden kuluessa sekä sisälläni että ulkopuolellani. Etkä vieläkään ole voinut häntä unohtaa? En. Hän oli ensimmäinen rakkauteni. Ja sinä hänen? Niin. Minä viettelin hänet, kuten sanotaan. Ja tuoko nyt painaa omaatuntoasi?
Herran rauha! GLOSTER. Tuoko Se alaston on mies? VANHUS. Tuo. GLOSTER. Mene sitten. Jos tahdot parin peninkulman päässä Doverin tiellä meitä kohdata, Niin tee se vanhan ystävyyden vuoksi, Ja jotain tuolle raukalle tuo verhoks; Hän nyt mua ohjaa. VANHUS. Hän on hullu! GLOSTER. Ajan Se vitsaust' on, kun sokeit' ohjaa hullut. Tee niin kuin käskin, taikka niin kuin tahdot, Mut mene, ennen kaikkia!
Vanhus katsoi kaihomielin: »Tuoko on tulos elämän, päätös päivän kaunihinkin?» Vastasi vakava vaimo: »Kudon sulle kuolinpaidan armosta Isän Jumalan, parahasta palttinasta.» Vanhus valkea nukahti.
Olkaa niin hyvä, tyttöseni! sanoi Lisaveta Ivanovna, punehtuen hänen huomautuksestaan; vast'edes elkää tuoko kirjeitä minulle. Ja sille, joka teidät lähetti, sanokaa, että hän hävetköön... Mutta Herman ei herjennyt. Lisaveta Ivanovna sai häneltä kirjeitä joka päivä, milloin mitenkin. Nyt ne eivät enää olleet käännetyt saksasta.
Yht'äkkiä se selvisi hänelle matkalla kotiin veräjän kohdalla, kirkon luona. Hän estää vainon, jos semmoista on tekeillä. Hän rientää Handolinin jälkeen. Tuoko juoppo, saituri, vaimonsa kiduttaja, leipäpappi, matkalla ilmiantamaan heitä. Se ei voi koskaan onnistua, se on mahdotonta. Mutta jos niin kävisi, jos maailma sittenkin olisi semmoinen? Silloin hän astuisi vaikka koko maailmaa vastaan.
Hän rupesi pitkäänsä, aivan pitkäänsä jonkunlaiseen nauruun ja osoitti Emilyä kädellänsä, niinkuin tämä olisi ollut häväistys Jumalan ja ihmisten edessä. "Tuoko rakastaa!" sanoi hän. "Tuo haaska! Ja hän väittää minulle, että James Steerforth on huolinut hänestä! Hah, hah! Mitä valehtelioita ne ovat, nämät alttiit tytöt!" Hänen ivansa oli pahempi, kuin hänen julkinen vimmansa.
Hän tarttui Vinitiusta käteen kuin lapsi, joka pelkää, ja hänen päähänsä lensi kaikenlaisten ahdistavien ajatusten tulva: tuoko nyt on hän? tuoko on se hirveä, se kaikkivaltias? Hän ei koskaan ollut häntä nähnyt, mutta hän oli kuvitellut hänet toisenlaiseksi.
Koko sieluni oli hän kahlinnut huuliinsa, mutta katsoa häneen en uskaltanut.» Ja kun Runeberg sanoo hänelle, että hän kerran haluaa puhua paljon hänen kanssaan, ja kysyy, minä päivänä hän olisi siihen valmis, säikähtää hän ja sanoo: »Sitä päivää en määrännyt. Määrätköön sen sattuma. Mutta nyt tulee kysymys: tuoko tämä keskustelu minulle hyvää vai pahaa?»
JAGO. Hän on mik' on; en tohdi häntä laittaa. Suo Jumal', että ois hän mitä vois hän, Jos sit' ei ole! LODOVICO. Lyödä vaimoansa! JAGO. Pahasti kyllä. Soisin, että oisi Se lyönti pahin. LODOVICO. Tuoko tapa hällä? Vai kiihoittiko kirje hänen vertaan Näin outoon rikokseen? JAGO. Ah voi, ah voi! Ois kunnotonta kertoa min nähnyt Ja kuullut olen.