Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. heinäkuuta 2025
Hän osoitti ylös tuntureille ja katseli niitä. Hiljaisina väistyivät lappalaiset takaisin. André piti heitä silmällä, hän piti kätensä ojennettuna, pitäen heit' edelleen peloitettuina. Hän ties tämän kohtauksen maksavan puolisonsa ja isänsä hengen. Hänen hermonsa olivat pinnistetyt niinkuin eläinkesyttäjän hermot. Ja nuo kesyttömät eläimet tottelivat heidän herransa käskeviä silmäyksiä.
"Nuo syntiset koirat vainoavat minua!" virkkoi hän. "Annas minulle vähäsen lihaa ja leipää, minun täytyy kivuta ylös tuntureille!" Seimke laski pikku Vaidin taljalle ja vavisten täytti hänen pyyntönsä, samall' otti Lamik eväspussin ja kiinnitti sukset jalkoihinsa. "Jää lapses luo, Lamik," sanoi Seimke ja rukoillen tarttui hänen käteensä.
AJATAR. Totuutta haastelen ja vihaan valhetta, joka kielestäs virtaa. SINIPIIKA. Minä en valehtele. AJATAR. Sen teet, sinä maikaileva vauva. Jos tahtoisin, niin tuulen kierroksissa sinun puhaltaa taitaisin aina Lapin tuntureille. SINIPIIKA. Siihen puuttuu sinulta voimaa. AJATAR. Ellös vihaani kiihoitelko. SINIPIIKA. Sitä en pelkää. KULLERVO. Riitanne katkaista tahdon.
Sotamiehet katsoivat surumielin hänen jälkeensä, ei kukaan tohtinut vastustaa hänen viimeistä käskyään, ja niin hän katosi pian heidän näkyvistään tuntureille ja lumituiskuun. Tämä olikin viimeinen kerta, jolloin jotakin kuultiin tämän kertomuksen sankarista, rehellisestä ja urhoollisesta karoliinista Kustaa Aadolf Bertelsköldistä.
Oli kumminkin muitakin kuin tohtori Sandin, jotka ottivat osaa hänen kohtaloonsa ja olivat halukkaat saamaan tietoja hänestä; useat työmiehistä, niiden joukossa Daniel, kävivät häntä sairauden aikana katsomassa, yksin kirjanpitäjä Sidvall'kin kävi kuulustamassa hänen terveyden tilaansa. Kesäkuun alussa matkusti Robert tuntureille ja jäi sinne olemaan kuudeksi viikoksi.
"Minä tapasin äsken kaukaisen matkustavaisen, joka toi jotakin sinulle, Thinka!... Voitko käsittää keltä!"... Thinka pudotti kilpikankaan käsistään ja astui tulipunaisena isää kohti, mutta pudisti kohta päätänsä. "Rejerstad poikkesi tänne sitä tuomaan, hän oli matkalla ylös tuntureille... Hänen piti jättää se tänne." Kapteeni tarkasteli käärettä... "Voudin sinetti. Tuokaa sakset tänne!"
Kuljin taaskin tuntureille syntymäseudullen, mutta kotonani vieras lienen jo omillen. Oma mieleni kaihovi kauaksi pois, pois sinne, miss' onnensa löytää vois Tänne kätken tuntureille kaihoisan lempeni. Tääll' en varmaan ole tiellä, armas, sun onnesi. Miten lemmin, et konsahan kuulla sä saa, et konsana minua nähdä saa. *Melodrama.*
"Terveisiä Lailalta," sanoi Lind sisarelleen tullessaan alas Garnäsiin, "kuulin hänen laulavan paimenlaulua kaukana laaksossa virran vastaisella puolella." Aika kului jo elokuun puoliväliin, ja se aika lähestyi, jolloin Lappalaiset tavallisesti jättävät kesälaitumensa ja vetäytyvät tuntureille.
Ludovik XI, seuraten vanhaa tapaansa, teki suuria lupauksia, mutta ei lähettänyt yhtään miestä. Nuo hyvänlaiset Saksan porvarit päättivät vielä varrota. Ja mitä Sveitsiläisiin tulee, he olivat Granson'in tappelun jälkeen palanneet takaisin kotiansa. Nyt oli juuri kevät-aika; täytyi ajaa karja tuntureille, eikä paimen-sotilaiden ollenkaan tehnyt mieli kiirehtiä sieltä alas.
Laila kääntyi poispäin Garnäsistä, ja katseli tuntureille päin, jossa kodat olivat.
Päivän Sana
Muut Etsivät