Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. lokakuuta 2025
Tuhat silmukkaisen rautaverkon Kutoo tuonen poika, koukkusormi; Ken nyt pääsisikään läpi tuosta, Kenpä kuolon kanssa voittoisille? Ijäksikö poijes, vanha isä! Sunko kanssas katos lapsen usko, Lapsen viattomuus, lapsen toivo! Kaipaus vaan kolkko tunnossani Minne kaipaus, vaan tyhjyyteenkö?
Vaan en minä päässyt puheen intoon oikein, sillä oli kuin tuo muori olisi pakkautunut mieleeni alinomaa. Ja rauhatonna se piti minua koko päivän ja toisenkin ja vielä kauan aikaa. Tunsin syyllisyyttä hänen kurjuuteensa, enkä voinut tunnossani puoltaa itseäni, vaikka koetin. Mie oon vaimon pää. Eräänä pyhänä oli Johannan päivä. Silloin kokousi paljon vieraita kunnioittamaan äitini nimipäivää.
Miehet usein Vihaansa halpaan esineesen purkaa, Kun syy on suuremmissa. Niin on aina; Jos särkee sormeas, niin terveissäkin On ruumiin jäsenissä tuskan tunne. Ei, jumalia ei ne miehet ole; Heilt' emme aina sulhon hempeyttä Saa vaatia. Emilia, mua moiti; Soturi olen huono: tunnossani Valitin hänen kylmyyttään: nyt huomaan, Ett' olen todistajan lahjonut ma Ja väärin häntä syytän.
Mitä hyvää voipi tuolta ihmiseltä odottaa, viheliäiseltä ihmiseltä, jolla ei sydäntä ole! Ja kuitenkaan minä en ollut tahtonut pahaa; luulinpa pientä lintuani rakastavanikin. Kirvelevä pisto tunnossani riensin minä kiireesti siipinuorukaiseni avuksi. Se ei liikahtanutkaan, vaan näytti välinpitämättömältä ja ikäänkuin halveksien silmäili minua. Se oli tullut kovaksi ja uhkamieliseksi.
Kumminkaan en voinut ruveta kuolemaan, ennenkuin voimat kaikki loppuisivat. Vetäysin vain eteenpäin minkä jaksoin, siksi kunnes täytyi uinistua kuin sutkalta ammuttu metsänotus. Yö alkoi tulla jo synkimmälleen. Lunta ja vettä satoi minkä taivaasta mahtui. Tunnossani soi sana: tämä on viimeinen yö. Jokainen kuusi kun alkoi näkyä, niin mietin, että jokohan tuon juureen täytyy jäädä.
Minä ajattelin: ehkäpä se mies ei ollutkaan teidän pitäjästä, jota yritin ryöwäämään, waan jostakin ulompaa, ja niin muodoin ei ehkä tieto tuosta rumasta yrityksestäni ole lewinnytkään tänne; paitsi sitä tunsin siitäkin jotakin helpoitusta tunnossani, kun kuitenkin en tehnyt ryöstöä, waikka kyllä yritin.
Minua viinatonta pidettiin sen tähden kilvalla. Mutta kiireen työni ohessa tunsin jotakin kaipausta tunnossani. Uusi kotini. En osannut kirjoittaa, ja niin en saanut koko pitkällä ajalla puhella morsiameni kanssa yhtään sanaa. Päätinpä lähteä käymään hänen luonaan ja lupasin tulla takaisin, jos ei alkaisi olla työtä mieliksi kotipuolessa.
Kuulen! ääni tunnossani kuiskaa: Elä koske! vaarallist' on leikki Moinen; sielun voi se saastutella. Mutta vaarallista voisko olla, Jos mä hieman maistaisin, vaan hieman? Oi, jos äitikulta vielä oisi Elonmailla, hältä tiedustaisin: Oisko vaarallista! Turha pelko! Miesi olen, työni vastaan itse!
Olin siihen määrään pökerryksissä, että aloin höpistä: "Oli miten oli, eihän varjo ole kuin pelkkä varjo vain, jos hätä tulee, niin tulee kai varjottakin toimeen, tarpeetonta on tästä asiasta kovin suurta melua nostaa." Vaan tunnossani myönsin, että tuo puheeni oli lorua, jotta herkesin puhumasta, eikä hän huolinut edes vastatakaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät