Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. toukokuuta 2025
Tukkilaiset ovat kuin omituinen kansa, ei niitten aika kulu maatyössä enempi kuin mustalaisten. Anttikin on siihen siksi lyöpynyt, että sille tulee ikävä maatyössä», virkkoi Jukke päättävästi. Tuo sana »tukkilaiset» hipasi Hannaan kolkosti. Ei hän koskaan soisi Anttia tukkilaiseksi mainittavan, mutta minkäpä sille teki, kun se kuitenkin oli tukkityössä, niin tukkilainenhan se oli.
Nuo aina ennen suulaat tukkilaiset, ne eivät nyt sanoneet sanaakaan pitkään aikaan. Mutta jokaisella oli sydänala täynnä niinkuin minullakin, ja se puhkesi nyt minua kohti. Minkä helvetin tähden sinä, Samppa, et puoliasi pitänyt, kun annoit sen juuttaan haukkua itseäsi? sanoi venheen perästä Risto. Olisit sanonut vastaan, niin että olisi tuntunut, lisäsi muuan toinen miehistä.
Sitten päällikkö, ikäänkuin häpeissään, tuumaili: "kyllä me tukkilaiset todellakin taidamme olla, niinkuin sanotaankin, viimeisen vierimmäistä joukkoa." "Mitenkä niin, viimeisen vierimmäistä?" "No tuokin illallinen elämä ja minulla kun oli aikeet rahoa tyttö; mutta ei sinun siitä tarvitse virkkaa kellekään mitään. Minä en enää loppupuolta muista ensinkään. Puhuinko minä tuhmuuksia Riikalle?"
Kun tukkilaiset kertoivat hänelle, että se ja sekin, joka talvellisissa seuroissa oli syntinsä tuntoon tullut, herännyt ja uskonut itsensä kristityksi, nyt jo oli langennut, maistellen viinaa ja lyöden korttia etelänpuolen miesten kanssa, ei hän siihen mitään sanonut, hymähti vain. Sen verran hän kuitenkin oli jollekulle sanonut, että hän jo seurailtoina oli samaa itsekseen odottanut.
HUOTARI. Olen saanut toimeksi kutsua tukkipojat kunniallisen nuorenmiehen, tukkipäällikkö Aaprahami Turkan ja siveän neitsyen talontyttären Katri Pietolan kihlajaisiin Pietolaan huomenna. KASURI. Ja nyt Pietolaa huiskautetaan! Tukkilaiset nostavat Pietolan, huutaen »eläköön!» OTERMA. Tyttö kannetaan paareilla kotia? HUOTARI. Pidä suusi Oterma. OTERMA. Minulla on lupa puhua.
»Humu kuuluu Siitarista! niinhän ne tukkipojat aina huutelevat.» »Onhan se heillä sananpartenaan. Taitavat olla tukkilaiset juuri Siitarissa häntää ajamassa», arveli laskumies. Vene kulki ja matka joutui. Jo kuului kohina. Virta kävi vikevämmäksi ja joutusammin aina lähestyi kohiseva koski.
»Ka näinhän minä, mutta luulin, että siitä kerkiäisi...», jämästeli Erkki vastaukseksi. »Ihan hupelo se on koko mies», lausui taas muuan tukkilainen, ja toiset nauroivat. Erkki parka oli hölmeissään ja tukkilaiset yhä jatkoivat ivaansa. Mutta Jussi nousi lautalle ja tervehti sitä pulskaa poikaa. Tämä oli Jussin tuttavia ja lisäksi kaimamiehiä, sukujansa Piipponen.
Tukkilaiset ovat tukkilaisia, ne eivät somene siitä, ne ovat kaikki kuin yhdestä pölkystä leikatut eikä niitten rahoillakaan ole mitään arvoa, niitä syydetään kuin lastuja mihin vaan mielessä juolahtaa.
Heidän omantuntonsa vakaumuksia en milloinkaan ivannut, niinkuin monet muut tukkilaiset tekivät. Mutta kerran se kuitenkin tapahtui minullekin, ja siitä oli monet seuraukset. Silloin minä tein semmoista, joka oli liian paljon, ja sentähdenpä siinä tulikin seisaus.
Pitkin päivää kulki vielä monta muutakin venhettä, mutta kaikki saivat tehdä matkansa rauhassa. Olivat jälestäpäin kummailleet sitä, että mikähän siinä oli, kun tukkilaiset sinä päivänä jöröttivät lautallaan kuin härät laitumellaan. Mutta juhannusyönä me yllyttiin juomaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät